Kolumnit Uutiset

Voiko bussikuski käyttää turbaania?

Kesän kynnyksellä Aina Groupin työntekijät saivat sähköpostitse ohjeet sopivasta toimistopukeutumisesta. Tällaista ei ohjeiden mukaan ole esimerkiksi liian lyhyet hameet, kapeaolkaimiset topit tai ylipäänsä liian vähäiset vaatteet.

Sellaisia vaatteita tai vaatteettomuutta ei sisätyössä tulisikaan ikävä. Vaikka ulkona on kuuma, useimmissa toimistoissa, liiketiloissa ja ruokakaupoissa puhaltaa vilpoinen tuuletin vuoden ympäri.

Muistelen kesää kymmenen vuoden takaa, kun pidin hattulalaisen kaupan kassalla istuessani jalkalämmitintä koko työvuoron ajan päällä täydellä teholla. Hellettä riitti myös sinä kesänä, joten vilukissan oli pakko käydä lämmittelemässä pihalla aina kahvitaukojen ajan.

Myös Helsingissä väännettiin hiljan niin ikään sopivasta työpaikkapukeutumisesta.

Pääkaupunkiseudun bussiyhtiöt eivät salli kuljettajiensa käyttävän uskonnollisia päähineitä. Tätä on vantaalaisen linja-autonkuljettajan Gill Sukhdarshan Singhin vaikea niellä, sillä turbaani on hänen mukaansa paitsi osa elämänfilosofiaa, myös sananvapauskysymys.

Vaikka muissa maissa, kuten Britanniassa ja Ruotsissa, käytäntöjä on muokattu juuri vastaavanlaisten työkiistojen seurauksena, perusteluksi turbaanikiellolle Singh sai työnantajaltaan sen perinteisen.

Yhtiön mukaan palveluammateissa tulee käyttää neutraaleja asusteita. Neutraalit ja yhteneväiset asusteet ovat paitsi tunnistettavia, myös suojaavat esimerkiksi rasistisilta hyökkäyksiltä, joiden kohteiksi erityisesti pääkaupunkiseudun kuljettajat ovat joutuneet ihan liian usein.

Erityisesti jälkimmäinen perustelu ontuu suurin piirtein yhtä paljon, kuin jos koulukiusattua lasta kiellettäisiin käyttämästä koulussa silmälaseja, jotta kiusaaminen ei vain pahenisi.

Muistaakseni kaupankassakesänäni asiakaspalvelussa työskentelevillä henkilöillä ei saanut olla lävistyksiä tai tatuointeja näkyvällä paikalla. Nyt vastaava kielto tuntuisi paitsi oudolta, myös aika vaikealta, sillä jo muutamassa vuodessa sekä tatuointien että lävistysten suosio on kasvanut moninkertaisesti.

Uusi, outo ja ennennäkemätön on helppo kieltää. Toivon, että tulevaisuudessa ulkonäkö ja pukeutuminen eivät ensisijaisesti määritä suoraan kyvykkyyttä tehdä tiettyä työtä, ja että myös suomalaiset tottuisivat näkemään erinäköisiä ja -kokoisia ihmisiä.

Ohjeita käytöksestä ja ulkomuodosta on osattu antaa kautta aikojen. Niin ikään toimituksen ilmoitustaululta löytyvät Konttorin säännöt v 1896, jotka puolestaan säätivät vapaa-ajasta hyvinkin tarkasti:

Se, joka polttaa espanjalaisia sikaareja, nauttii alkoholijuomaa mitä tahansa, ajattaa partansa parturissa tai käy vedonlyönti- tai muissa julkisissa paikoissa, antaa aiheen epäillä hänen arvoaan, tarkoituksiaan, vilpittömyyttään ja kunniallisuuttaan.

Kehitystä lienee siis tapahtunut.