Uutiset

Voin jälleen tunnustaa olevani maalaistalon emäntä

Kaupunkilaistyttönä avioiduttuani maalaistalon isännän kanssa olin ylpeä emännyydestäni. Emännyyteni on kestänyt lähes 30 vuotta. Tästä ajasta olin työssä muutaman vuoden aivan erilaisessa työympäristössä. Yrityksessä oli paljon työntekijöitä. Moni heistä tiesi taustastani ja heidän kanssa keskusteltiin asiallisesti niin maataloustyöntekijöiden kuin myös muissa ammateissa työskentelevien ihmisten työn hyvistä ja huonoista puolista.

En kokenut mitään negatiivista työtovereiden taholta vaan päinvastoin. He ymmärsivät, että työ on raskasta, vapaa-aikaa vähän ja ennen kaikkea vaaditaan ahkeruutta ja monipuolista osaamista.

Yllätyksekseni sain kokea muutama vuosi sitten aivan muuta. Osallistuin maatalousyrittäjien virkistykseksi ja kunnon kohottamiseksi tarkoitettuun Terttu -hankkeeseen. Voimistelimme, keskustelimme ja osallistuimme erilaisiin luentoihin pienessä ryhmässä. Keskustelussa eräs maanviljelijä sanoi, että hän ei kovin mielellään kerro ammattiaan, koska oli saanut kokea ikävää suhtautumista. En uskonut, koska itselleni ei ollut vastaavaa sattunut.

Ohjelmaan oli merkitty Hämeenlinnan uimahallissa tapahtuva vesijumppa. Osallistuin siihen, koska tiesin sen olevan tehokasta liikuntaa. Suihkun jälkeen kipusin saunan lauteille neljän naisihmisen seuraan. Tottakai siinä istuessa syntyi keskustelua ja heille selvisi, että olen maalaistalon emäntä.

En tiedä menikö yhdelle heistä löyly päähän vai mitä hänelle tapahtui, kun sieltä alkoi tulla tekstiä tuutin täydeltä. Muun muassa, että yhteiskunta maksaa teille tuet, kustantaa lomat sekä melkein elättää teidät maatalousväen. Yritin keskustella hänen kanssaan rauhallisesti, mutta kun huomasi, että ääni sen kuin vain koveni, katsoin parhaimmaksi poistua saunasta.

Menin altaalle ja kerroin ohjaajalle, että tämä Terttu -hankkeen virkistysiltapäivä riitti minulle. Opin myöskin noudattamaan varovaisuutta vieraiden seurassa. Eräs saunan lauteilla olleista rouvista tuli luokseni ja sanoi, että olipa törkeätä.

Presidentinvaalit ovat nostaneet maaseudun väestön ja etenkin emännät kunniaan arvaamattomaan.

Eihän vain unohdeta, että meissä maalaistalon emännissä on paljon koulutettuja ja ennen kaikkea osallistuvia ja aikaansa tarkasti seuraavia naisia. Kyllä me kaikki ymmärrämme sen miksi naispuolinen presidenttiehdokas Tarja Halonen on tällä toisella kierroksella erityisen kiinnostunut meistä ja meidän hyvinvoinnistamme. Onhan äänillämme merkitystä, mutta ne eivät ole niin vain käytettävissä.

Koska olen maitotilan emäntä, jolla on myös neljä eri-ikäistä poikaa, jotka ovat keksineet omat lehmäkepposensa, ymmärrän Sauli Niinistön muistot maaseudulta.

Toivottavasti heidän osoittama kiinnostus lisää myös suvaitsevaisuutta maaseudun – sekä kaupungin asukkaiden välillä. En voi muuta kuin toivoa, että kiinnostus ei olisi ohimenevää, vaan jatkuisi vaalien jälkeenkin.

Helena Mäkinen

maalaistalon emäntä

Kalvola