Uutiset

Voitto voivuoresta on vihdoin totta

Yli neljä vuosikymmentä kestänyt sota maidon ylituotantoa ja siitä kirnuttuja voivuoria vastaan on päättynyt. Maanantaina meijerit ilmoittivat, etteivät ne pysty toimittamaan kysyntää vastaavasti voita kauppoihin, sillä raaka-ainetta eli maitoa ei ole riittävästi ja sitä paitsi vientisopimuksista on pidettävä kiinni. Niinpä markettien hyllyistä voi on vähissä tai sitä ei ajoin ole ollenkaan.

Juuri nyt ei voi välttyä ajatukselta, että meijerit saavat Venäjän viennistä parempaa hintaa kuin kotimarkkinoilta. Näin petataan voikilolle lisää hintaa ja tavaraa löytyy tuota pikaa, kun hinta on kohdallaan.

Taistelu ylituotantoa vastaan on ollut leppymätöntä ja monimuotoista. 1960-luvun lopulla paketoitiin ensimmäiset pellot ja lypsylehmistä maksettiin tapporahaa. Ensimmäinen aalto oli oikean suuntainen mutta riittämätön.

Tapporahojen jälkeen voivuoreen iskettiin tukemalla vientiä ja kotimaista kulutusta. Teollisuusvoita myytiin halvalla leipomoille ja laitoskeittiöille. Hyviä voinkuluttajia, muun muassa yliopistojen ruokaloita palkittiin Ladoilla, joita tuli Neuvostoliitosta bilateraalikaupan myötä. Niiden sekä sinkkiämpäreiden ja raakaöljyn maksuksi käytettiin juuri voita ja kananmunia.

Elintarviketeollisuus sai edullista maitojauhetta, jota sekoitettiin leipomuksiin ja makkaroihin vain siksi, että ylituotannolle piti löytää purkukanava. Vuosikaudet Suomi lunasti maitojauheella myös velvoitettaan kehitysavun antajana.

Kun mikään ei kuitenkaan voivuorta sulattanut, maidontuottajilta ryhdyttiin keräämään markkinointimaksua ja kun sekään ei johtanut odotettuihin tuloksiin, maidontuotanto kiintiöitiin tilakohtaisesti.

Kaiken aikaa maksettiin voin vientitukea, mikä päättyi vasta pari vuotta sitten.

On aivan luonnollista, että voivuori ja ylituotanto leimasivat vuosikymmenet myös politiikan puheita. Itse asiassa ne olivat niiden parasta käyttövoimaa.

Kansakunnan kollektiivisen muistin kovalevylle on syöpynyt jo edesmenneen demarien hovirunoilijan, kansanedustaja Arvo Salon budjettikeskustelun puheenvuoro. 1970-luvun kuumina politiikan vuosina Salo paasasi eduskunnassa, että ”tapa talonpoika päivässä”.

Nykyinen, hienohelmaiseksi äitynyt poliittinen ilmapiiri leimaisi noin väkevän sanailun ilman muuta vihapuheeksi ja kiihotukseksi kansanryhmää vastaan. Sellaisen sanoja saisi ankarat nuhteet sekä omiltaan että muilta, vallankin medialta.

Mikä sitten lopulta sulatti voivuoren? Apuvoimat tulivat yllättävältä suunnalta. Voittoon johtaneen viimeisen rynnäkön etujoukkona kirmaavat kaiken maailman muoti-ilmiöihin tavan takaa hurahtavat eteläsuomalaiset elintasorouvat.

Hehän ovat ikuisia laihduttajia, jotka omaksuivat taas yhden trendin, karppaamisen. Hiilihydraattikammoisten ruokavaliossa voi on saanut synninpäästön. Lisäpontta voin käyttöön toi myös hysteeriseksi muuttunut keskustelu teollisen ruuan lisäaineista.

Muutos näkyy myös ammattirakenteessa. Suomessa on jo enemmän viinureita kuin lypsäjiä.