Kolumnit Uutiset

Vuokra-asumisen puolesta, vihdoinkin

– Eihän auto mikään sijoituskohde olekaan, tuumasi tuttavani, kun joutui viemään autonsa kolmatta kertaa kuukauden sisään huollettavaksi.

Toisin on oman asunnon laita.

Suomessa asunnon ostaminen nähdään eräänlaisena etappina, ja omistusasumista on perinteisesti pääasiassa ihannoitu. Myös työn tekeminen on arvokasta, sillä silloin voi viimeinkin sijoittaa ansaitsemansa rahat johonkin pysyvään.

Sveitsiläinen taloustieteen professori Andrew Oswald ei suhtaudu oman asunnon ostamiseen yhtä mustavalkoisesti.

Oswald uskoo omistusasumisen lisäävän ennen kaikkea työttömyyttä, ja hän suositteleekin jokaiselle maalle korkeintaan 40 prosentin omistusasumista (Taloussanomat 21.11.2013).

Suomalaisista noin kolme neljästä asuu omistamassaan asunnossa. Kotimaisen tutkimustiedon mukaan omistusasuminen hillitsee kuluttamista, sillä kaikki raha käytetään tunnollisesti asuntolainan lyhentämiseen.

Suurin osa varallisuudesta on siis sidottuna asuntoon, eikä vapaasti tililtä käytettävissä.

Oswaldin mukaan omistusasunto on houkutteleva sijoituskohde, eikä vähiten verohelpotusten vuoksi. Omistusasumista tuetaan korkovähennysten lisäksi Suomessa myös asuntotulon ja myyntivoittojen verottomuudella.

Asunnon ostaminen ei ehkä olisi yhtä houkuttelevaa, mikäli maat eivät siihen kansalaisiaan rohkaisisi – ja mikäli maat eivät rohkaisisi siihen niin paljon kuin ne nykyään tekevät, myös liikkuvuus lisääntyisi ja muuttoja tehtäisiin enemmän nimenomaan työpaikkojen ansiosta.

Sveitsiläisprofessori ei ole ihan yksin ajatustensa kanssa. Ainakin Suomessa asumisen kustannuksiin on suunnitteilla suuria muutoksia jo ensi vuoden alussa, kun kiinteistöveroa on päätetty korottaa jopa 10 prosentilla, kertoo päivän Hämeen Sanomat.

Oswaldin ajattelussa on varmasti paljon muttia. On silti ehdottoman piristävää kerrankin kuulla puhetta vuokra-asumisen puolesta, vieläpä taloustieteilijältä.

Suomen korkeat vuokrat eivät varsinaisesti puhu vuokralla asumisen puolesta.

Siitä huolimatta olen elämäni aikana asunut yhteensä noin kolmessakymmenessä asunnossa, joista ainoastaan yksi on ollut itseni omistama.

Tämä asunto oli se sama, joka tuntui kaikkein vähiten omalta kodilta, ja se, jonka oven avasin kuin varkain, sillä minusta tuntui että menen sisään jonkun toisen avaimella.

Tunne ei tietystikään liity siihen, että omalla rahalla ostettu ei voisi tuntua kodilta, mutta ainakin siihen, että kotoisimmat ja rakkaimmat asunnoistani ovat aina olleet vuokrattuja.

Juuret voivat nimittäin esimerkiksi tietyn paikkakunnan sijaan olla myös kuvaannolliset ja kulkea aina mukana, minne tahansa elämä milloinkin vie.