Uutiset

Vuosien työ sai palkinnon

Ennenkin se on ollut lähellä, mutta lauantaina vihdoin tärppäsi.

Hämeenlinnan Hiihtoseuran kolmikko Laura Ahervo-Teija Lehtimäki-Maija Hakala pääsi lauantaina tuulettamaan naisten 3×5 kilometrin viestihiihdon suomenmestaruutta. Seuran historian ensimmäinen viestimestaruus ratkesi vasta ankkuriosuudella, kun Maija Hakala hiihti Oulun Hiihtoseuran Tiia Rantalan kiinni ja paineli saman tien ohi.

-Kyllä siinä meinasi itku tulla, kun näin Lauran ja Teijan odottamassa maalissa, Hakala kertoi tuntojaan reilussa johdossa maalisuoralla.

Hämeenlinnalainen jätti Rantalan ja OHS:n lopulta 39,9 sekunnin päähän. Teija Lehtimäki lähetti Hakalan viimeiselle vitoselle 26,5 sekuntia johtajan perässä, joten HlHS:n hiihtäjä oli lopulta kilpasiskoaan reilusti yli minuutin nopeampi.

-Ajattelin lähteä hiihtämään rennosti ja kovaa. Oulu tuli vastaan yllättävän nopeasti. Hän oli lähtenyt aika rauhassa hiihtämään. Sen jälkeen pidin rennon kovaa vauhtia yllä. Kuulin, ettei takaa ollut tulossa kukaan kovempaa, joten sain vain nauttia viimeisistä kilometreistä, Hakala kertasi.

Hakala myönsi, että ensimmäinen suomenmestaruus tuntui erittäin hyvältä.

-Olemme tavoitelleet tätä jo monta vuotta ja viime vuonnakin se jäi niin lähelle. Samoin olimme aika lähellä voittoa Lauran kanssa Keuruun parisprintissä. Tämä oli minulle tärkeä juttu ja tuntuu tosi hienolta, Hakala nautti voitosta.

Juhlat saavat odottaa

Kovin railakasti Hakala ei voi viestikultaa juhlistaa, sillä sunnuntaina on vuorossa Imatran SM-kisojen päätösmatka 30 kilometriä.

-30 kilometriltä tavoittelen vielä hyvää sijoitusta. Juhlat saavat vielä odottaa. Yritän nyt vain levätä ja toipua sunnuntaille iskukuntoon, hämeenlinnalainen mietti.

Laura Ahervo avasi hämeenlinnalaisten kisan mainiosti. Hän oli oman osuutensa nopein hiihtäjä ennen lopulta pronssille sijoittuneen Vieremän Koiton Kerttu Niskasta.

-Hiihto tuntui ihan hyvältä ja pysyin Kepan (Niskanen) mukana. Lopussa minulla oli vielä voimia tehdä vähän eroa. Siihen olen nimenomaan tyytyväinen, Ahervo kertasi.

Loput kymmenen kilometriä maajoukkuehiihtäjä sai jännittää joukkuetovereidensa menoa.

-Luotin, että tytöt hoitavat homman. Tietysti se pikkuisen jännitti, kun Oulu pääsi vähän karkuun.

Ahervo uskoi mestaruuteen heti, kun Hakala sai Rantalan kiinni.

-Voitto oli siinä vaiheessa mielestäni aika selvä, hän arvioi.

SM-kulta menee tällä kaudella hienosti hiihtäneen urheilijan meriittilistalla todella korkealle.

-Kyseessä on kuitenkin kultamitali. Minulle se on ensimmäinen, yhtään SM-kultamitalia minulla ei ole aikaisemmin mistään. Todella hieno juttu, Tour de Skinkin tällä kaudella läpi urakoinut Ahervo myönsi.

”Loppuun asti odotimme”

HlHS:n kakkososuuden hiihtänyt Teija Lehtimäki ei ollut täysin tyytyväinen omaan menoonsa ladulla.

-Hiihto ei tuntunut hääviltä, eikä lainkaan sellaiselta kuin vuotta aikaisemmin. Se on kuitenkin ihan ymmärrettävää, kun takana on pitkä tauko. Enemmän se oli semmoista rimpuilua, ja tytöt hoitivat homman, joten tulos oli ilahduttava ja oikein hyvä, Lehtimäki mietti.

-Mestaruutta lähdimme tietysti tavoittelemaankin. Minä olin joukkueessa arvoitus, miten vitosen jaksan, hiihtäjä jatkoi.

Lehtimäki synnytti esikoisensa nelisen kuukautta sitten ja palasi kilpaladuille vasta helmikuussa Hämeen maakuntaviestissä. Sen jälkeen hän ehti startata kolmeen kilpailuun ennen kevään päätavoitetta, joten suoritus oli hyvä.

-Olen aloittanut määrätietoisen harjoittelun nuorena, joten pohja on aika kova. Tällaiseen vitosen kuntoon pääsee aika nopeasti. Lisäksi olen mennyt viimeiset kaksi kuukautta tätä viestiä silmällä pitäen ja käynyt lenkillä aina kun mahdollista, Lehtimäki kertoi.

Ampumahiihtäjänä maailmancupiakin kiertänyt Lehtimäen tunnelma oli tietysti loistava, kun Hakala ylitti ensimmäisenä maaliviivan.

-Pilke silmäkulmassa voi sanoa, että viimeiseen asti odotimme Maijan ylittävän maaliviivan. Vuodet ovat näyttäneet, että viesteissä voi sattua mitä vain. Meillä on ollut monenlaisia kaatumisia ja kömmähdyksiä. Nyt saimme Maijan ehjänä perille, Lehtimäki nauroi. (HäSa)