Uutiset

Vuosilomista voidaan sopia työpaikoilla

Hallitus aikoo lähiviikkoina tuoda eduskuntaan esityksen vuosilomalain uudistamisesta. Helsingin Sanomien tietojen mukaan esityksen ydin on, että työnantaja ja palkansaaja voivat sopia viidennen vuosilomaviikon vaihtamisesta rahaksi.

Uudistusta valmistellut hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen edustajista koottu komitea ei luonnollisesti ollut asiasta yksimielinen. Palkansaajien edustajat pitivät kiinni saavutetun edun periaatteesta ja tyrmäsivät jo tuolloin työnantajia miellyttäneen esityksen.

Työministeri Tarja Filatovin (sd.) toimialaan kuuluva muutosehdotus piti tuoda julkisuuteen vasta kunnallisvaalien jälkeen, mutta se ilmeisesti vuoti tai vuodatettiin tiedotusvälineisiin juuri vaalien alusviikolla. Ajankohta on poliittisesti arka. Maan suurimman puolueen asemaa tavoitteleville sosiaalidemokraateille ennenaikainen julkisuus on vähintään kiusallista. Oppositio ja ammattiyhdistysliike eivät säästele keinojaan yrittäessään ampua esityksen alas.

Hallituksen tavoitteena on saattaa lomien lyhennysmahdollisuus voimaan jo ensi vuoden alusta. Samaan aikaan sen eduskuntakäsittelyn kanssa Suomessa hierotaan tulosopimuksia, joko keskitettyä tai liittokohtaisia ratkaisuja. Jo nyt on tiedossa vaikeat neuvottelut eikä lomien kaventamispyrkimykset ainakaan edistä niiden sujumista.

Uudistuksen tavoitteena on parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä suomalla mahdollisuuden pidentää vuotuista työaikaa. Puheet siitä, että olemme lomailleet kilpailukykymme kustannuksella eivät ole tyystin perättömiä. Työaika onkin sangen lyhyt moneen muuhun maahan verrattuna, mutta ei kuitenkaan erotu keskeisimpien kilpailijamaidemme työajoista. Äskettäin julkaistun selvityksen mukaan Suomen kilpailukyky on kuitenkin edelleen maailman huippua.

Ammattiyhdistysliikkeessä suhtaudutaan penseästi paikallisiin sopimuksiin lomien lyhentämisestä. Se on ehätetty kääntää jo työajan pidentämisesitykseksi ja verrattu tilannetta Saksaan. Siellä muutamilla aloilla on jo sovittu viikoittaisen työajan pidentämisestä 35 tunnista 40 tuntiin. Paikallista sopimista kavahdetaan myös siksi, että työnantajien arvellaan olevan niskan päällä, jos työajoista ei ole kattavaa valtakunnallista sopimusta tai lainsäädäntöä.

Mikäli työntekijät haluavat vaihtaa lomaviikkonsa rahaan, sitä ei pitäisi estää. Jos osapuolet kykenevät lomista sopimaan, liitoilla ei pitäisi olla mitään valittamista. Saneluratkaisut eivät luonnollisesti kuulu työelämään, ongelmista pitää kyetä neuvottelemaan ja tasavertaisesti sopimaan.

Työmarkkinapolitiikalle ominainen kaavamaisuus ja jähmeys eivät edistä uusien työpaikkojen luomista. Tilanteet ja suhdanteet vaihtelevat ja yritysten on pakko sopeutua niihin tavalla tai toisella.

Jos vaakakupissa ovat työpaikat ja vapaaehtoiset työaikajärjestelyt, ei liene epäselvää, etteikö molemmille osapuolille olisi edullista sopia asioista.