fbpx
Uutiset

Waldenin gondoli hapertui maakravuksi

– Niin hienoa keliä ei usein näe. Oli elokuinen kuutamoyö, ja Lotilanjärven pinta peilityyni, kuvailee valkeakoskelainen Tapio Seppälä, entinen gondolieeri, erästä yötä kauan sitten, 1960-luvulla.

– Harmi vain, ettei ollut oikein lauluääntä, hän virnistää sitten.

Ei siis tullut O sole mio -säestystä Yhtyneiden Paperitehtaiden patruunalle Juuso Waldenille ja tämän vieraille, vaikka alla oli venetsialainen gondoli ja soutamassa mustiin housuihin ja valkoiseen paitaan sonnustautunut, salskea mies.

Nykyään musta joutsen ei enää ui. Se seisoo telineillä Myllysaaren museossa Valkeakoskella. Gondolia kannattelevat pehmustetut palkit, ja sen alla suhisee kosteutusjärjestelmä, jolla yritetään estää venetsialaista mustakylkeä kuivumasta koppuraksi.

Kiiltävässä pinnassa on silti halkeamia. Vuosikymmenet Pohjolassa ovat olleet rankkoja 1800-luvun lopulla valmistuneelle veneelle.

– Epäilen, ettei se enää pysyisi pinnalla, sanoo museon amanuenssi Sisko Nieminen.

Kuriositeetti, mutta pala historiaa

Sulavalinjainen gondoli näyttää museosalissa jättimäiseltä, kookkaalta kuin viikinkilaiva.

Yksitoista- ja puolimetriseltä, kastanjapuiselta kaunokaiselta on vuosien varrella riisuttu suurin osa koristuksista. Esimerkiksi plyysimatot, katoksen osat ja tupsusomisteiset reunanyörit ovat kadonneet.

Gondolia voi sanoa raakiksi. Mutta se on ylpeä raakki.
Sen tuotti Suomeen, vuoden 1963 suureen maatalousnäyttelyyn, Juuso Walden. Asiat ovat Waldenin päivistä muuttuneet, mutta gondoli on toistaiseksi pysynyt. UPM on edelleen mustan edustusveneen omistaja.

Kun UPM nyt keikkuu uutisissa, mahtaako gondolinkin alle nousta aaltoja?

– Jos joku tarjoaa sille parempaa paikkaa, pohdimme asiaa. Alustavia keskusteluja on käyty, mutta päätöksiä ei ole tehty, muotoilee UPM:n arkistotoimen päällikkö Ari Sirén.

Vuosia rauhassa uinuneesta Italian-tuliaisesta on viime aikoina kiinnostuttu. Esimerkiksi Suomen merimuseosta on jo kyselty gondolin kuulumisia.

Sirénin mukaan UPM tahtoo varmistua siitä, että vanha edustuspaatti jatkossakin liitetään Valkeakoskeen ja Juuso Waldeniin.

– Gondoli on tärkeä osa yhtiön perintöä, olkoonkin, että se on kuriositeetti. Toinen asia on se, että jos ei mistään muusta kanneta huolta, niin yhtiön omaisuuden säilymisestä.

Kyydissä joukko valtiomiesten haamuja

Ari Sirén muistuttaa, ettei gondolin nykyinen kosteutusjärjestelmä ole häävi.

– Gondoli tarvitsisi erillisen kopin, jossa olisi tarpeeksi kosteutta. Nythän se on keskuslämmitetyssä tilassa.
Myös Sisko Nieminen on gondolista huolissaan.

– Gondoli on osa paikallishistoriaa. Ja Suomen kulttuurihistoriaa myös.

Euroopankin historiaa: venetsialainen aarre merelliseen mytologiaan viittaavine koristeineen kertoo italialaisesta kulttuuriperinnöstä.

Oikeastaan gondoli kuljettaa koko maailmaa, sillä Valkeakosken veneen lisäksi koko maailmassa on tiettävästi vain kaksi Venetsian ulkopuolelle tuotua gondolia. Yksi on Hollywoodissa, toinen Amsterdamissa, eikä enempää tule, sillä nykyään gondolien rahtaaminen pois Venetsiasta on kiellettyä.

Tavatonta gondolin näkeminen muualla kuin Venetsian vesireiteillä on ollut aina. Seppälä kertoo, miten Ison-Britannian pääministeri Harold MacMillan vuonna 1963 tuotiin valtiovierailullaan Valkeakoskelle. Hän seisoi ruokatauolla järvenrannan kallioilla seuraamassa Vesiveikkojen kilpasoutua. Joukossa lipui MacMillanin hämmästykseksi gondoli.

– Oli tapana, että kun Walden puhui Lotilanjärven rannassa vierailleen, gondoli ilmestyi lipumaan taustalle. Vieraat saivat hieroa silmiään, Nieminen hymyilee.

Suosikkilelu jouti navettaan

Gondolin ensimmäisenä Suomen-kesänä 1963 venettä souti ensin entisen omistajaperheen Berlesen poika GianPaolo. Sitten taidon pikaopetteli liikunnanohjaaja Tapio Seppälä.

Italiaano kuitenkin ehti kyyditä muun muassa Juuso Waldenin ystävää, presidentti Urho Kekkosta.

Gondoliin on tutustunut joukko muidenkin valtioiden päämiehiä, suomalaisia pamppuja – ja tavallisia kansalaisia. Gondoli oli saapumiskesänään ahkerassa käytössä. Paperitehtaan edustusvenettä puunattiin huolella Juuso Waldenin valtakauden loppuun, 1970-luvulle.

Sitten veneelle kävi kuin lapsen entiselle suosikkilelulle. Se jouti nurkkaan.

Gondolia säilytettiin vajoissa ja jopa vanhassa navetassa vuoteen 1988, jolloin Vesiveikot kunnosti sen. Vuonna 1988 Tapio Seppälä souti sitä taas, viimeistä kertaa. Talveksi gondoli vietiin Vesiveikkojen vajaan. Myllysaaren museoon gondoli siirrettiin vuonna 1997.

Gondolia on kohdeltu väkivaltaisestikin. Vene kävi 1970-luvulla messumatkalla sekä Helsingissä että Tampereella. Jälkimmäisen jälkeen gondolia ei ole lainailtu.

– Se roikkui kaksi viikkoa kuivassa hallitilassa, ja sen pohja alkoi rakoilla. Lainaajat toivat sen kuorma-autolla takaisin ja laskivat nosturilla veteen. Se meni suoraan pohjaan. Vesi oli likaista, ja koko gondoli oli kauhean mönjän peitossa, Seppälä kertoo. (HäSa)

Menot