Kolumnit Uutiset

Walking Deadin voimin maailmalle

Meillä on itsestään selvää, että ”kaikki” osaavat englantia. Siksi kieltenopetuksessa ongelmana pidetään englannin ylivaltaa muiden kielten kustannuksella. Ja pakkoruotsihan tyrehdyttää lopunkin halun opiskella muita kieliä.

Näin keskustelu velloo, vaikka asetelman voisi jo kääntää toisin päin. Me sentään osaamme englantia ja on reteetä osata ruotsiakin.

Totta kai englannin ja ruotsin osaajien rinnalle tarvitaan muidenkin kielten taitajia, mutta ei meikäläisten tasoinen kielitaito ole mikään itsestäänselvyys maailmalla. Päin vastoin, itse reissatessa ja lähipiirin kokemusten perusteella on joutunut huomaamaan, etteivät edes nuoret ihmiset osaa välttämättä puhua englantia paria sanaa enempää.

Viimeksi työkaveri huomasi tämän haastatellessaan opiskelijavaihdossa olleita keskieurooppalaisia nuoria. Haastatteleminen oli huomattavan vaikeaa, kun italian-, saksan-, ranskan- ja suomenkielisten kesken ei oikein löytynyt yhteistä kieltä. Työkaveri osaa kyllä italiaa, mutta siitäkään ei ollut apua koko porukan haastattelussa.

Meillä kotona keskustellaan aina välillä ruotsin kielen turhuudesta. Lukiolaiselle on kuitenkin helppo perustella toisen kotimaisen hyötyjä vaikkapa Ruotsin-matkoilla. Paljon vaikeampaa on, anteeksi vain, perustella toisen asteen yhtälöiden tarpeellisuutta koulun jälkeisessä elämässä.

Yhtä kaikki, vaikka pakkoruotsista naristaankin, kukaan ei meillä sentään vastusta kielten opiskelua sinänsä. Pienessä kieliryhmässä on jo varhain tajuttu, ettei maailmalla vatsa täyty eikä löydy kattoa päälle pelkällä suomella.

Suurissa kieliryhmissä on totuttu ajattelemaan, että oma äidinkieli riittää, eikä opiskeluun ole siksi välttämättä motivaatiota. Esimerkiksi EU on nimennyt yhdeksi koulutusstrategiansa päätavoitteeksi kieltenopiskelun kehittämisen.

Tilannetta seuraa Eurydice-verkosto, jonka kokoamien tietojen mukaan vieraiden kielten opetuksen tarjonta on Euroopassa kasvanut viime vuosina. Vain aniharva opiskelee silti muuta kuin joko englantia, ranskaa, espanjaa, saksaa tai venäjää. Tässä valossa meidän pakkoruotsimmekin on valttikortti.

Esimerkiksi Pariisin Disneylandiin on pitkään palkattu töihin suomalaisnuoria kielitaidon ansiosta. Meiltä sujuu englanti, ja kaupanpäällisinä tulee usein muita kieliä.

Toinen kiintoisa seikka, joka Eurydicen tiedoista selviää, on se, että tutkimusten mukaan oppilaat oppivat kieltä sitä paremmin, mitä enemmän he sitä kuulevat. Vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, mutta käytännön opetuksessa kirjoitettu kieli ja kielioppi painottuvat puhutun kielen kustannuksella.

Tässä taitaa olla ainakin yksi syy siihen, että edes englanti sujuu meiltä. Monissa maissa vieraskieliset tv-ohjelmat dubataan, mutta me luemme uutterasti tekstityksiä ja olemme samalla tehokkaassa kielikylvyssä. Eli ei muuta kuin Walking Deadin voimin maailmaa valloittamaan!