fbpx
Uutiset

Ydinvoima - joko taas?

Ydinvoima-asiaan jämähtäminen kuvaa hyvin energiakeskustelun pysähtyneisyyttä. Kuten jokainen meistä tietää, on meille tuiki tärkeän energiantuotannon muotoja tusinoittain. Muista kuin ydinvoimasta ei vain juuri puhuta.

Ja ydinenergialla tuotetaan kuitenkin vain ja ainoastaan sähköä, joka muodostaa Suomen energiantuotannosta noin 20 prosenttia.

Harvaa ratkaisua puolustellaan vastaavalla innolla, vielä myönteisen rakentamispäätöksen jälkeenkin. Arvokeskustelua, joka ydinenergiaan tiukasti liittyy, vältellään teknisillä faktoilla ja sähköntarpeen paisuttelulla.

Mistä tämä väitetty energiantarve sitten syntyy? Tähän en ole saanut pätevää vastausta. Entäpä miten kulutuksen kasvu lisäisi kilpailukykyä?

Käsittääkseni näin ei voi olla, elleivät teollisuuden investoinnit Suomeen lisäänny. Nyt investoinnit tuntuvat kuitenkin olevan Suomesta poispäin. Jos taas tuotantokapasiteetti pysyy samana ja energiankulutus kasvaa, se ei voi olla taloudellisesti kannattavaa.

Kehitetyt uudet tuotantotekniikat tuskin myöskään ovat tämän “kasvun” taustalla sillä niissä pyrkimys on kohti energiatehokkuutta – kohti pienempiä kustannuksia.

Ydinvoimalla on puolellaan se etu, että sen tuotannossa määrä voittaa laadun. Sähköä syntyy turkasesti kun se suhteutetaan tarvittavaan polttoainemäärään nähden. Toinen etu on tuotantoprosessin minimaaliset hiilidioksidipäästöt. Yhtä vankasti voidaan myös todeta, että ydinvoima tuottaa radioaktiivista jätettä kaikissa tuotannon vaiheissa: louhinnassa, rikastuksessa ja reaktorissa.

Yksi polttoainetonni synnyttää 4 400 tonnia jätettä. Ydinvoima vaatii myös rahtaamista ja se tapahtuu, kuten yleensäkin, fossiilisten polttoaineiden avulla joka synnyttää hiilidioksidipäästöjä.

Ydinvoima ei ole tulevaisuuden ala jo siksikin, että jätteet jäävät meitä seuraavien riesaksi. Se ei ole tulevaisuuden ala myöskään siksi, että samoin kuin öljyllä, polttoainevarat ovat alati hupenevat eikä niitä synny lisää.

Tämän vuoksi ydinvoima ei voi kehnoimmankaan taloustieteilijän logiikalla olla kovin erinomainen sijoituskohde elinkeinoelämälle. Ongelmiensa vuoksi se on seuraava huono vaihtoehto vanhan huonon (fossiilisten) tilalle.

Jos Suomen elinkeinoelämä todella olisi huolissaan tulevasta, lähtisi se kaikin voimin mukaan uusiutuvan energian alati kasvaville markkinoille. Sillä mitä elinkeinoelämä kilpailukykyineen kaipaa eniten, ovat uudet innovaatiot. Ja niitä voi tehdä myös energiantuotannon saralla, vaikka energia tätä nykyä onkin totuttu ostamaan ulkomailta. Sillä sitähän ydinenergiakin on, ulkomaista teknologiaa ja polttoainetta, joka lisäksi rakennutetaan suurimmaksi osaksi ulkomaisella työvoimalla ja rahoituksella.

Tiina Pasanen

Lahti

Menot