Uutiset

Ydinvoimaloiden turvarajat ovat hyvin kaukana Denniksen nostamasta merenpinnasta – tuotantorajoitus on ollut lähellä vain kerran

Suomessa meri ei ole vielä kertaakaan noussut niin korkealle, että se olisi uhannut ydinvoimaloiden sähköntuotantoa – turvallisuudesta puhumattakaan.
Suomessa ydinvoimalat rakennetaan meren rantaan, koska merivettä käytetään voimaloiden tuottaman vesihöyryn lauhduttamiseen takaisin nestemäiseksi vedeksi. Olkiluodon ydinvoimala vuonna 2017. Kuva: Jami Jokinen
Suomessa ydinvoimalat rakennetaan meren rantaan, koska merivettä käytetään voimaloiden tuottaman vesihöyryn lauhduttamiseen takaisin nestemäiseksi vedeksi. Olkiluodon ydinvoimala vuonna 2017. Kuva: Jami Jokinen

Pohjois-Atlantilta vyörynyt Dennis-myrsky nosti Itämeren pintaa nopeasti ja paljon.

Pohjanlahden pohjoisosiin ja erityisesti Perämerelle ennustettiin jopa kahden metrin nousua keskivedenkorkeuteen verrattuna (+200 cm), mutta lopulta lukemat jäivät paljon alhaisemmiksi. Nousua rajoittivat muun muassa jäät.

Vaikka meri tulvii myrskyissä rannoille ja nousu tuntuu joskus hurjaltakin, ovat tasot Suomessa lähes poikkeuksetta hyvin kaukana ydinvoimaloiden toiminnalle merkityksellisistä lukemista.

Metrin molemmin puolin

Merenpinnan korkeutta mittaavista Ilmatieteen laitoksen mareografeista Raahe sijaitsee lähimpänä Pyhäjokea ja Fennovoiman suunnittelemaa ydinvoimala-aluetta. Olkiluodon voimaloita lähimpänä on Rauma ja Loviisan laitoksia lähimpänä Porvoo.

Ilmatieteen laitoksen mukaan merenpinta nousi maanantain vastaisena yönä Raahessa reiluun +120 senttimetriin.

Raumalla merenpinta nousi enimmillään lähelle +80 senttimetriä ja Porvoossa reiluun metriin keskivettä korkeammalle.

Myös paikalliset olosuhteet voimalan lähellä vaikuttavat. Vesi voi esimerkiksi pakkautua merenlahteen tai saarten väliin eri tavalla kuin avonaisen meren rannalle.

Laitoksilla on omatkin mittaukset

Ydinvoimaloille asetetuissa viranomaismääräyksissä laitoksille on asetettu vaatimus siitä, kuinka suuria lukemia niiden tulee sietää turvallisuuden vaarantumatta.

Turvallisuuden kannalta tärkeimpiä tekijöitä on sähkön saaminen laitosten jäähdytykseen kaikissa olosuhteissa. Varavoimageneraattorit ja muut sähkönsaantia varmistavat tekijät ovatkin huomiolistan kärkipäässä erilaisissa tulvaskenaarioissa.

– Ydinvoimaloissa on meriveden pinnankorkeuden mittaukset ja he saavat myös varoitukset Ilmatieteen laitokselta odotettavissa oleviin säähän ja meriveteen liittyvistä ääri-ilmiöistä, kertoo ylitarkastaja Marko Marjamäki Säteilyturvakeskuksesta (Stuk).

Todennäköisyys: kerran miljoonassa vuodessa

Turvarajojen määrittely kuulostaa äärimmäiseltä.

Voimaloille asetettujen suunnitteluperusteiden taustalla oleva meritulva on vaatimuksissa sellainen, joka tapahtuu laskennallisesti kerran sadassa tuhannessa vuodessa.

Lisäksi tähän on lisättävä vähintään kaksi metriä, laitoksen sijaintiin perustuva aaltoiluvara, valtamerten ennakoitu nousu sekä epävarmuusväli.

Kun kaikki huomioidaan, riskitulva voi osua kohdalle laskennallisesti kerran noin miljoonassa vuodessa.

Uusimpienkin voimaloiden käyttöikä jää nykynäkemyksen mukaan pisimmilläänkin alle sataan vuoteen.

Skenaarioissa kaikki osuu kohdalle samaan aikaan

Japanin Fukushiman onnettomuuteen johti merenpohjan maanjäristyksen synnyttämä tsunami, joka vielä Daiichi-voimaloiden sijaintipaikalla ylsi neljä metriä maanpintaa korkeammalle.

Geologisen historian perusteella Itämerellä ei ole katsottu tarpeelliseksi huomioida varsinaisia tsunameja. Sen sijaan voimaloiden mitoituksessa arvioidaan merenpinnan nousua ääritapauksissa, joissa käytännössä kaikki mahdolliset tekijät osuvat kohdalle samaan aikaan.

Tällaisia ovat esimerkiksi merenpinnan korkea lähtötaso, hyvin voimakas matalapaine ja ”hankalasta” suunnasta puhaltava tuuli, kenties vielä ukkosrintamaan liittyvä paikallinen merenpinnan nousu eli niin sanottu meteotsunamikin.

Ydinvoimaloiden suunnittelussa merenpinnan korkeusmäärittely perustuu niin sanottuihin N60 tai N2000 -järjestelmien korkeustasoihin. Niissä lukemat poikkeavat jonkin verran Ilmatieteen laitoksen käyttämästä keskivedenkorkeudesta, mutta käytännön tasolla erot ovat korkeintaan joitakin kymmeniä senttimetrejä.

Pyhäjoella selvästi korkein vaatimustaso

Esimerkiksi Olkiluodossa mitoitukset on tehty +350 senttimetrin tasolle.

– Ykkös-, kakkos- ja kolmosyksiköt on mitoitettu sen mukaan ja reaktorirakennukset ovat tiiviitä kolmeen ja puoleen metriin asti, kertoo Teollisuuden Voiman tiedotuspäällikkö Pasi Tuohimaa.

Myös Loviisan ydinvoimalaitos pystyy Fortumin mukaan toimimaan turvallisesti 3,5 metrin nousulla. Ääriraja on vielä korkeampi.

– Laitokselle on viime vuosina asennettu lisäsuojauksena paikallissuojauksia, joiden asennuksen jälkeen sammutetun reaktorin jäähdytys voidaan hoitaa aina +4,2 metrin pinnankorkeuteen asti, Marjamäki kertoo.

Pyhäjoella mitoitustaso on sen sijan selvästi korkeampi, peräti +4,9 metriä, mikä on samalla laitoksen ensimmäisen kerroksen lattiatason korkeus.

Muita laitoksia korkeampi raja johtuu nimenomaan sijainnista: mervesi pakkautuu Pohjanlahden pohjukkaan eri tavalla kuin esimerkiksi Selkämerelle, ja vaihtelut ovat selvästi suurempia.

Itse laitosalue tasataan +4,6 metriin.

– Myös laitosalueelle johtava tie on rakennettu samaan korkoon, eli mahdolliset tulvatilanteet eivät pääse katkaisemaan myöskään kulkuyhteyksiä alueelle, sanoo Fennovoiman viestintäpäällikkö Heli Nikula.

– Laitosalueen ympärille rakennetaan myös niin sanotut aaltoiluseinämät.

Vuonna 2005 oli toistaiseksi tiukin tilanne

Voimaloissa voitaisiin kuitenkin joutua erityistoimenpiteisiin jo paljon äärirajoja aiemmin, kun merenpinnan korkeus hankaloittaisi voimaloiden tuotantoa tai ainakin lisäisi erilaisia riskejä.

Tästä Stuk ei ole antanut vaatimuksissaan tarkkoja merenpinnan korkeuslukemia. Sen sijaan se edellyttää, että voimayhtiöillä on asiasta toimintaohjeet.

Yhtiöt arvioivat itse oleelliset rajat. Esimerkiksi Olkiluodossa tuotanto pysäytettäisiin riskien vähentämiseksi, jos merenpinta nousisi kahden metrin tasolle.

Loviisassa tuotanto keskeytettäisiin varmuustoimena viimeistään merenpinnan noustua tasolle +195 senttimetriä. Kerran näin on melkein käynytkin: vuonna 2005 valmiusorganisaatio kutsuttiin kokoon, kun merenpinta nousi yli 1,7 metriin.

– Merenpinta alkoi pian laskea, eikä tilanteella ollut vaikutusta turvallisuuteen eikä tuotantoon, kertoo Fortumin ydinvoimatoimintojen viestintäpäällikkö Pia Fast.

Merenpinnan muutokset

Itämeren vedenkorkeuteen vaikuttaa muun muassa veden kokonaismäärä merialueella. Se riippuu muun muassa tilanteesta Tanskan salmissa.

Tuulet kuljettavat vettä eri tavalla Itämeren eri osiin.

Korkea ilmanpaine puolestaan painaa vedenpintaa alaspäin ja matalapaineen alueella se kohoaa.

Vaikutukset aiheuttavat myös seisovia aaltoliikkeitä eli niin sanotun seiche-ilmiön. Käytännössä se tarkoittaa aaltoilua, joka pienessä mittakaavassa on nähtävissä myös esimerkiksi kylpyammeessa tai astiassa.

Jääpeite hillitsee vedenkorkeuden vaihtelua ja erityisesti sen nousua.

Merenpinnan mitattuja korkeusennätyksiä toimivia ja suunniteltuja ydinvoimaloita lähimmillä mittauspaikoilla (suhteessa keskivedenkorkeuteen):

Raahe: +162 cm (14.1.1984)

Rauma: +123 cm (16.1.2007)

Porvoo: +123 cm (6.12.2015)

Koko rannikko: Kemi +201 cm (22.9.1982) ja Hamina +197 cm (9.1.2005)

Päivän lehti

22.10.2020

Fingerpori

comic