fbpx
Uutiset

Yhä useampi viihtyy laudalla

Suhteellisen helppo opetella, mielenkiintoinen ja kestoltaan rajattu – mikä se on? Uuden polven lautapeli.
Ne, joille sana “lautapeli” tuo mieleen ennen kaikkea puoli vuorokautta kestävät mittelöt, nopanheiton ja aarteenetsinnän, alkavat hiljalleen siirtyä vähemmistöön.

Viime vuosina Suomenkin markkinoille on tulvinut lautapeli poikineen. Eivätkä pelit jää harvojen herkuiksi tai pölyttymään: lautapelien suosio on kasvanut tasaisesti jo vuosia, eikä loppua näy.

– Ihmiset ovat löytäneet lautapelit. Joka vuosi on ollut hyvää kasvua, sanoo helsinkiläinen yrittäjä Toni Niittymäki, joka aloitti myymällä keräilykorttipelejä, mutta on nyt osakkaana lautapelifirmassa, jonka asiakaskuntaan kuuluvat sekä vaativat peliharrastajat että “tavalliset” ihmiset.

Haastattelua tehtäessä Niittymäen Lautapelit.fi-nimisen yrityksen ovi käy taajaan. Tavallisena arki-iltapäivänä asiakkaita tulee ja menee kuin kirjakaupan alessa konsanaan.

Peliliike muistuttaa paljon juuri kirjakauppaa. Kaunista kansikuvataidetta, erilaisia tarinoita. Pelien maailma rönsyilee Yhdysvaltain rautateiden rakentamisesta papujen kasvattamisen ja kadonneiden kaupunkien etsimisen kautta merirosvotaisteluihin ja huutokauppoihin. Ja niin edelleen.

Suurin ero kirjamaailmaan on se, että peli ei vanhene yhtä nopeasti.

Enemmän omaa päätöksentekoa

Kolme viime vuotta ovat muuttaneet pelimaailman aivan uudenlaiseksi. Puolet asiakkaista on tätä nykyä naisia. Niittymäki myöntää, että tämä hämmästyttää.

– Elektroniset pelit hallitsivat pelimaailmaa pitkään, ja tuntui, etteivät naiset juuri halunneet pelata niitä.

Lautapelipuolella ei pitkään aikaan ollut mitään kivaa tarjolla, mutta nyt lautapelit ovat tehneet comebackin. Naiset hankkivat niitä ja pieniä korttipelejä yhtä paljon kuin miehet.

Niittymäki uskoo, että yksi “uuden aallon” lautapelien suosion salaisuuksista on sosiaalisuus. Lisäksi pelien luonne on erilainen kuin vaikkapa vanhoissa tutuissa Afrikan tähdessä ja Monopolyssa.

– Oma päätöksenteko on tullut merkityksellisemmäksi. Monissa peleissä tarvitaan edelleen myös tuuria, mutta eri tavalla kuin vanhoissa peleissä, jotka ratkeavat pitkälti noppaa heittämällä, hän sanoo.

– Itse nykyään jopa kavahdan pelejä, joissa on noppa, Niittymäki virnistää.

– Loppujen lopuksi pelaaminen on ennen kaikkea kivaa. Oma innostukseni vain kasvaa.

Taktiikanhionta pitää pelin tuoreena

Niin, pelivuorolla todella voi tehdä muutakin kuin heittää noppaa ja hypähdellä silmälukujen määrän verran askelia eteenpäin ja katsoa sitten, mitä tuuri tuo. Tuleeko aarre? Vai rosvo?

Yksi viime vuosien suosituimmista lautapeleistä on saksalainen Carcassonne, josta Lautapelit.fi on julkaissut suomenkielisen version. Lukuisia Vuoden peli -palkintoja saanut kehitelmä on hyvä esimerkki uudenlaisesta lautapelistä.

– Monet Carcassonnea kokeilleet ilmestyvät kauppaan ja ostavat kerralla kaikki lisäosat, Niittymäki nauraa.

– On hauska katsoa ihmisiä, jotka ovat innostuneet pelaamisesta.

Carcassonnen oveluus on siinä, että pelilauta on aina uudenlainen. Peli muodostuu maisemaa muokkaavista laatoista, joita sijoitellaan entisten jatkoksi.

Myös valmiilla laudoilla pelattavat pelit innostavat uusia harrastajia. Moni peli pysyy pitkään tuoreentuntuisena, koska taktiikoita on mahdollista hioa.

Suomessakin suosiota ovat niittäneet ja arvosteluissa suitsutusta saaneet muiden muassa Menolippu, jossa rakennetaan rautateitä Pohjois-Amerikkaan ja Thurn und Taxis, jossa puolestaan rakennetaan postireittejä Baijerin liepeille.

Kiivaasta rakentamisesta huolimatta pelit ovat keskenään erilaiset.

Tietokonepeli siirtyy laudalle

Lautapelejä on nykyään niin paljon, että sekä paljon pelanneille harrastajille että aloittelijoille tai perheen tai kavereiden kesken huvitteleville riittää tarjontaa. Merkittävä osa tästä tarjonnasta tulee Saksasta.

– Saksa on pelimaa. Sieltä tulee paljon juuri sellaisia pelejä, joiden oppiminen on suhteellisen helppoa ja jotka kuitenkin ovat kiinnostavia. Saksalaisissa peleissä on myös joustava pelaajamäärä: hittipeliksi nousee usein 2-5 pelaajan peli.

Lautapelien taso on edelleen kirjava, mutta laadukkaimmat pelit ovat paitsi kiehtovia, myös hyvännäköisiä.

– Monissa on nykyään laadukkaat komponentit. Pelinappulat ja muut tarvikkeet ovat harvoin mitään Kiina-rihkamaa. Erityisesti amerikkalaistyyliset pelit ovat massiivisia ja niissä on paljon hippulaa ja sälää, kuten muoviminiatyyrejä ,Niittymäki kuvailee.

Jos elokuvista tulee tietokonepelejä, niin tuleepa niistä lautapelejäkin. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta on siirtynyt laudalle. Monista tietokonepeleistäkin tulee nykyään lautapelejä. Esimerkiksi Doom laudoittui pari vuotta sitten.

Muulloinkin kuin joululomalla

Niittymäen ja kumppaneiden yritys on vuosien mittaan kasvanut jonkinlaiseksi pelimaailman yleismies jantuseksi: firma myy, julkaisee, tuo maahan, levittää, hankkii lisenssejä ja suomennuttaa pelejä.

Lautapelit.fin lisäksi Suomen lautapelimarkkinoilla jyristää muitakin tekijöitä, kuten Tactic ja Amo Oy. Kaikille riittää tilaa tyynnyttää kansassa virinnyttä pelijanoa.

– Yksi tavoitteemme on muistuttaa ihmisiä siitä, että lautapelejä voi pelata muulloinkin kuin joululomalla.
Lautapelit.fi metsästää uusia tuulia kaiken aikaa. Firman väki esimerkiksi käy kaksi kertaa vuodessa lautapelimessuilla Saksassa.

Pelivalmistajat eivät ole ainoita, jotka käyvät alasta ajatuksenvaihtoa. Internetissä on useita sivustoja, joilla lautapelaajat jakavat kokemuksiaan ja kommentoivat pelejä. Niittymäki pitää siitä, että ihmiset myös muokkaavat pelejä tarpeidensa mukaan.

– On hienoa, että ihmiset keksivät omia variaatioitaan. (HäSa)

Jos tahtoo suunnitella, pitää pelata

Suomalaisista lautapelien suunnittelijoista tulee ensimmäisenä mieleen Afrikan tähden kehitellyt Kari Mannerla. Omituista. Afrikan tähtihän on kymmeniä vuosia vanha! Kai joku suomalainen nykyäänkin pelejä kehittää?

Vaan eipä kehitä, tietää lautapeliyrittäjä Toni Niittymäki.
Tarkemmin sanottuna ideoita on heitelty, mutta julkaisuun asti kotimaisia lautapelejä ei ole edennyt aikoihin. Tarjottukin on melko vähän.

– Vuoden aikana olemme käyneet läpi kymmenisen prototyyppiä. Joukossa oli kolme lupaavaa. Yksi kaveri lähti omalla kustannuksellaan peleineen Saksaan saakka, mutta ainakaan ensimmäinen peliversio ei edennyt julkaisuksi, Niittymäki kertoo.

Hän sanoo odottavansa valppaasti hyvää kotimaista peliä.

– Haluaisimme hirveästi tehdä oman pelin tai julkaista suomalaisen suunnittelijan pelin.

Uusi peli on aina riski. Lautapelejä on olemassa hirmuinen määrä. Monet etenkin uudehkoista peleistä ovat sekä hyvännäköisiä että hyviä, joten joukosta erottuminen on hankalaa.

Mutta jos olisi idea, ja se olisi omasta mielestä hyvä, miten pitäisi edetä? Pitäisikö yrittää valmistaa koekappale vai riittäisikö paperille sutaistu tiivistelmä?

Pelkällä suunnitelmalla pääsee alkuun.

– Ensin kannattaa ottaa yhteyttä suomalaiseen lautapelien julkaisijaan. Toki yhteyttä voi ottaa suoraan ulkomaillekin. Itse pystyn antamaan ainakin neuvoja idean kehittämiseksi, Niittymäki neuvoo.

Mutta ennen kuin kannattaa alkaa suunnitella, pitää tahkota valmiita pelejä.

– Suunnittelijalle on todella paljon eduksi, että on pelannut paljon erilaisia pelejä. Oman idean ei tarvitse olla aivan uusi – olemassa olevien pelien ominaisuuksien yhdisteleminenkään ei ole häpeä.

Niittymäki ei kuitenkaan tarkoita yhteen vanhaan ideaan tarttumista ja sen pukemista uuteen asuun.

– Jotkut ovat tarjonneet ehdotuksia, jotka ovat kuin Afrikan tähti yksi yhteen. Ei sellaiselle ole markkinoita.

Uusi yhteisöllisyys nousee

Lautapelien uuden suosion voi ajatella olevan vastareaktio kiireelle.

Yksilökeskeisen harrastamisen, kaikenlaisen mekaanisen jumppapumppaamisen ja suorittamisen ja elektronisen kälkätyksen ja maksimitehokkaan harjoittelun sijasta on mukava heittäytyä leppoisaksi ja sosiaaliseksi.

Kun lautapelit ovat nykyään muutakin kuin noppien nakkeluun perustuvia lasten juttuja, ei ole ihme, että ne ovat alkaneet koukuttaa massoja.

Rentouttavaa on sekin, ettei pelatakseen tarvitse vaivata päätään sillä, riittääkö prosessorin teho tai muisti. Siinä missä tietokonepeli tekee pelaamisesta yksinäistä puurtamista, tai korkeintaan virtuaaliyhteisöllistä, lautapeli palauttaa meidät taas viettämään aikaa toistemme kanssa.

Seurapelejä vierastavat skeptikotkin voisivat kokeilla. Mutta varoituksen sana: nykyisiin monipolvisiin, jännittäviin ja älyllisesti haastaviin lautapeleihin jää helposti koukkuun.

Jan Salminen

Menot