Uutiset

Yhden asian liikkeet kaivautuvat puolueiden tontille

Tänä viikonloppuna monet puolueet kokoontuvat puoluekokouksiinsa. Aktiivista nuorta väkeä ei puoluekokouskaupungeissa Oulussa ja Joensuussa kuitenkaan sankoin joukoin näe. He kokoontuvat yhä enemmän internetissä.

Politiikan tutkija Jarmo Rinne Tampereen yliopistosta vahvistaa, että suhtautuminen puolueisiin on viime vuosikymmeninä selvästi muuttunut. Puoluepolitiikka on nuorille vieras maailma, vaikka moni seuraakin yhteiskunnallista keskustelua tai esimerkiksi ympäristöasioita.

– Politiikka on monille ruma sana. Se liitetään oman edun ajamiseen, kabinettijunttaukseen, kompromissien tekemiseen ja periaatteettomuuteen, vaikkei se sitä oikeastaan ole, Rinne sanoo.

Selvitysten mukaan puoluepolitiikka näyttäytyy nuorille likaisena pelinä, jota pyörittävät keski-ikäiset, hyvin toimeentulevat herrat ja rouvat. Ristiriita monen nuoren elämäntapaan on ilmeinen.

– Vaaleissa ehdolle asettuva keski-ikäinen, hyvin toimeentuleva, koulutettu henkilö ei välttämättä ymmärrä nykynuoren pätkätyöläisyyden ja juurettomuuden aiheuttamaa olotilaa, Rinne pohtii.

Nettikampanjat vaikuttavat

Nyt vallankahvassa olevat ihmiset muistelevat 1960-70-lukua ylipolitisoituneena vuosikymmenenä. Politiikan tutkijan silmin menneet vuosikymmenet eivät olleet sen poliittisempia kuin nykyinenkään. Politiikka on vain valunut pikku hiljaa pois puolueilta yhä enemmän kansalaislähtöiseen suuntaan.

– Uskon, ettei omaehtoinen kansalaistoiminta ole ainakaan kuihtumaan päin. Luulen että se voimistuu ja yhden asian liikkeitä ja asiakohtaista politikointia tulee yhä enemmän.
Asiakeskeinen vaikuttaminen on internet-aikakaudella entistä helpompaa.

– Netti on hirveän kätevä kampanjaväline. Siellä liikkuu päivittäin vetoomuksia aina Viljakkalan jokisimpukkajoesta lähihoitajien palkkaamiseksi saakka.

Rinteen nostaa esimerkiksi Tomi Putaansuun kuvan julkaisemisesta syntyneen nettiadressin, joka sai lyhyessä ajassa valtavan määrän allekirjoittajia.

– Kohun lisäksi sillä oli todellisia vaikutuksia. Jotkut mainostajat kuten Olvi ja Sokos vetivät kampanjansa pois Seiskasta.

Rinne kertoo, että kansalaislähtöisessä politiikassa on kuitenkin aina yksisilmäisyyden vaara.

– Esimerkiksi Lordi-tapauksessa sananvapaus heitettiin syrjään tarpeettomana, koska oli tarkoitus vaikuttaa vain yhteen asiaan. En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että ymmärsivätkö kampanjaan osallistuneet toimivansa sananvapauden nimissä vai sitä vastaan, Rinne sanoo.

Poliitikko aktivoituu vaalien alla

Tutkijan mukaan puolueet eivät juurikaan hyödynnä toiminnassaan internetin mahdollisuuksia, vaikka niillä onkin omat sivustot ja osa poliitikoista kirjoittaa nettiblogia.

Viime aikoina muun muassa kunnat ovat luoneet erilaisia nettifoorumeita, joissa kuntalaiset voivat kirjoittaa mielipiteistään esimerkiksi kaavoitusasioista. Rinteen mukaan on kuitenkin tyypillistä, että poliitikot vierailevat palstoilla lähinnä vaalien alla.

– Politiikkaan tulisi moniäänisyyttä, jos edustajat vaivautuisivat lukemaan, mitä kansalaiset kirjoittavat. Foorumeilla pitäisi käydä kunnon keskustelua, jolla olisi myös vaikutuksia päätöksentekoon.

Rinne kertoo, että nettiä ja kännykkää voisi käyttää yhä enemmän poliittisen toiminnan organisoimiseen. Viime hetken mobiilikampanja ratkaisi esimerkiksi vuoden 2004 Espanjan vaalit, jotka oikeistohallituksen piti gallupien mukaan voittaa.

– Sitten tapahtui Madridin pommi-isku ja oikeistohallitus vieritti syyn baskijärjestö Etan kontolle. Valehtelusta suuttuneet sosialistit organisoivat kännyköillä mielenosoituksia, joihin osallistui yli miljoona ihmistä. Se käänsi lopputuloksen toisinpäin, Rinne muistelee.

Tutkija kaipaa räväkkyyttä

Rinteen mukaan puolueet haluaisivat pitää kansalaisten osallistumisen omassa kontrollissaan, jotta asiat pystytään hoitamaan.

– Sanon ehkä hieman kärjistäen, että yllättävä ja nopeatempoinen asioiden käsittely jopa tappaa politiikan politiikasta.

Eli kun asiat tapahtuvat nopealla tahdilla, poliitikot eivät pysty suhmuroimaan ja tekemään sopimuksia?

– Juuri niin. Politiikka on uuden luomista ja arvojen välistä kamppailua, ja poliitikkojen pitäisi pystyä ottamaan nopeasti kantaa esiin tuleviin asioihin.

Tutkija kaipaa kuitenkin poliitikoilta räväkämpää reagointia keskustelussa oleviin asioihin.

– Kun puolueet pyrkivät maksimoimaan äänestäjälaumansa, ne lipuvat koko ajan keskustaan. Kolme suurinta puoluetta ovat jo kaikki saman näköisiä ja ajavat samaa politiikkaa.

Vilpittömästi toivon, että niihin saataisiin hieman sävyeroja.
Hän on huolestunut siitä, että puolueet ovat menettäneet kansanliikemäiset piirteensä ja jäykistyneet hierarkkisiksi instituutioiksi.

– Enemmän pitäisi saada toimintaa ja väriä näkyviin. Rohkeita mielipiteitä ja selkeitä kannanottoja ihan konkreettisiin asioihin. Mikä on puolueen kanta Nato-jäsenyyteen, EU:n perustuslakiin, vanhustenhoitoon, aluepolitiikkaan? Rinne kyselee. (HäSa)

”Aktiivisuus kulkee geeneissä”

Hämeenlinnalainen Jenni Ojala, 24, kokee puoluepolitiikan itselleen täysin vieraana ilmiönä.

– En pidä sitä likaisena pelinä, mutta en vain yhtään tunne politiikkaa, enkä siksi ole siitä kiinnostunut.

Puoluepolitiikan vierastaminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Ojala olisi kiinnostunut yhteisistä asioista.

Ympäristöekologiaa opiskeleva vuoden ikäisen pojan äiti liittyi keväällä Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistykseen.

– Ympäristöasiat kiinnostavat jo tulevan ammatinkin vuoksi. Tällä hetkellä eniten mielen päällä on Aulangonniemen rakentaminen. Mutta mitään kettutyttöä minusta ei kyllä saa, Ojala tarkentaa.

Hämeenlinnalainen sihteeri Tiina Aikio, 36, ottaa kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin ja ilmiöihin kirjoittamalla muun muassa Hämeen Sanomien ja Helsingin Sanomien yleisönosastoille. Hän ei vierasta puoluepolitiikkaa, vaikkei tällä hetkellä kuulukaan mihinkään puolueeseen.

– Vaaleissa kyllä tiedän, minkälaisen puolueen ehdokkaalle ääneni annan. Puolueilla on kuitenkin oma arvomaailmansa ja mielestäni kristillisiä arvoja kunnioittava puolue rakentaa kestävimmällä perustalla seisovaa yhteiskuntaa, Aikio sanoo.

Hän ei pidä täysin mahdottomana ajatusta, että osallistuisi joskus vaikkapa puolueen paikallisyhdistyksen toimintaan.

– Toisaalta mielipidekirjoittajana voin valita joustavammin ajankohdan ja asiat, joihin reagoin, Aikio lisää.

Hän pohtii, että tietynlainen aktiivisuus kulkee kai geeneissä.
– Mieluummin sitä tekee asioille jotain kuin jää niitä surkuttelemaan. Silloin ei ainakaan jälkeen päin harmita, ettei itse yrittänyt vaikuttaa jotenkin, Aikio kiteyttää.

Moni ei tiedä, miten päätöksiä tehdään

Sekä Ojala että Aikio arvioivat olevansa tuttavapiirissään keskimääräistä aktiivisempia. Kaveripiirissä ei synny juurikaan keskustelua yhteiskunnallisista asioista.

Naisten mielestä varsinkin nuorten passiivisuus yhteiskunnallisissa asioissa voi johtua siitä, ettei moni tiedä, miten päätöksenteko esimerkiksi kunnissa etenee.

– Olisi hyvä, jos jonkun nuoria kiinnostavan päätöksen käsittelyvaiheet käytäisiin koulussa konreettisesti läpi, Ojala sanoo.

Aikion mukaan myös tavalla, miten media käsittelee politiikkaa, voi olla vaikutusta nuorten suhtautumiseen.

– Jos poliitikoille irvaillaan Itsevaltiaiden tyyliin, ihmiset eivät välttämättä halua samaistua heihin eivätkä myöskään huomaa sitä arvokasta työtä, mitä he tekevät.

Ojala muistuttaa, että toisaalta Itsevaltiaat saattaa madaltaa nuorten kynnystä seurata asioita.

– Kun nuoret voivat nauraa poliitikoille, he eivät ehkä pidä heitä niin tosikkoina.

Mummot ja liito-oravat samalle kartalle

Mikäli ihmisiä haluttaisiin saada mukaan päätöksentekoon, myös valtion ja kuntien pitäisi aktivoitua. Ojalan mukaan nykyistä enemmän tulisi panostaa esimerkiksi sosiaalisten vaikutusten arviointiin.

– Siinähän pitäisi saada sekä mummot että liito-oravat samalle kartalle. Olisi tosi tärkeää, että ihmiset sanoisivat mielipiteensä niin kaupungin ei tarvitsisi arvailla mitä mieltä he asioista ovat, hän sanoo.

Aikio lisää, että Matti Vanhasen hallitus on tehnyt hyvää työtä myös kansalaisvakuttamisen aktivoimiseksi. Hallitus on käynnistänyt erityisen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman.

– Se sisältää lukuisia hankkeita, joiden avulla yritetään tukea ja kehittää paitsi puolueiden ja kansalaisjärjestöjen, myös meidän tavallisten kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia, Aikio hymyilee.