Uutiset

Yhden ongelman SDP

Sosiaalidemokraatit aloittavat tänään puoluekokouksensa Joensuussa. Aikaa puolueen tulevaisuuden rakentamiseksi on varattu kolme päivää. Puoluekokouksen esityslistalla ei ole puolueen keskeistä ongelmaa: miten murtautua ulos oppositiosta hallitukseen.

Tien etsiminen takaisin valtaan on silti puoluekokouksen punainen lanka. Tavoitteen toteuttamiseksi SDP:n on tehtävä oikeita henkilövalintoja ja nostettava pintaan äänestäjiä innostavia teemoja.

Jutta Urpilaisen kahden vuoden kautta puoluejohtajana ei voi laskea suureksi menestykseksi. Yksin puolueen kannatuksesta tehnyt mittaukset ovat olleet myös demareille kerta toisensa jälkeen pettymys.

Urpilainen taputetaan kuitenkin uudelleen, ilman vastaehdokasta, jatkamaan tehtävässään. Hänen asemastaan ei käyty ennen puoluekokousta edes keskustelua.

Puoluejohtajan juhlaa himmentää tieto eduskuntaryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman kannatuksesta jopa puolueväen keskuudessa. Heinäluoman suosio on yksinkertaisesti kiusallisen korkealla – ja varsinkin suhteessa Urpilaisen kannatukseen.

SDP:n puoluejohto teki kovia päätöksiä puolueen menestyksen turvaamiseksi. Puolue lähtee vaaleihin kolmella kärjellä. Urpilainen nosti rinnalleen Heinäluoman, puoluekokous sinetöi joukon täydentäjäksi Ylen ex-toimitusjohtajan Mikael Jungnerin. Hän on asiallisesti Urpilaisen valinta SDP:n puoluesihteeriksi.

Heinäluoman vetoapu on tuottanut merkillisen vähän tulosta. SDP on gallupeissa toisella tilalla, mutta puolueen suosio junnaa paikoillaan ja kokoomukseen on tuskaisen pitkä matka.

Hallituspaikan SDP voi varmistaa vain eduskuntavaalit voittamalla. Kokoomuksen voitto petaa porvarihallitukselle jatkoa, vaikka keskusta kuittaisi pronssia.

Puoluekokousväki joutuu pohtimaan tuttuja kysymyksiä. Miksi SDP:n kannatus ei kaiken järjen mukaan suotuisasta oppositioasemasta huolimatta ole lähtenyt nousuun? Onko puolueen linjassa jotain pahasti vialla?

SDP:n taakkana on edelleen perinteinen valtiohoitajapuolueen maine. Demarit ovat kantaneet hallituksessa vastuunsa, pystyneet tekemään pääasiassa maan kehitystä tukevia ratkaisuja. Paavo Lipposen haamu kummittelee edelleen.

SDP on luonnoltaan hallituspuolue!

Tähän kuvaan istuu huonosti puolue, joka ampuu politiikassa kaikkea liikkuvaa. SDP on iskenyt hallituksen esityksiin kiinni ärhäkkäästi kuin terrieri. Esimerkistä käy puolueen venkoilu Kreikan kriisin hoidossa.

Jokaisen puolueen on vaikea olla oppositiossa maltillinen! Ei SDP ole räksyttänyt yhtään sen enempää kuin tätä nykyä niin maltillinen kokoomus ollessaan vallan ulkokehällä.

Kähinää syntyy varapuheenjohtajien vaalissa, vaikka heille ei kolmen kärjen taktiikassa suurta roolia ole tarjolla. Varapuheenjohtajista Ilkka Kantola saanee tehdä tilaa vahvemmalle poliitikolle.