Uutiset

Yhden "raiskauksen" tarina

Poliisia tulee harvoin moitittua, että se tiedottaisi liikaa tai liian hätäisesti asioista. Poikkeuksia kuitenkin löytyy.

9. kesäkuuta 2010 Kanta-Hämeen poliisi tiedotti, että Lammilla turvapaikanhakijana asuva mies on raiskannut heinäpellossa paikallisen 17-vuotiaan tytön. Tiedote räjäytti niin sanotut maahanmuuttokriittiset keskustelufoorumit välittömästi kollektiivisen orgasmin valtaan, noin lievästi kuvailtuna.

Hämeen Sanomien keskustelupalstalta moderaattori joutui urakoimaan useamman päivää ja yötä poistaen satoja viestejä, joissa muun muassa koottiin joukkuetta opettamaan kansallispeliämme vastaanottokeskuksen pihalle ja pohdittiin avoimesti mahdollisuutta, josko keskus syttyisi vaikka ”vahingossa” tuleen.

Tapauksen jälkeen päätoimittaja päätti rajoittaa palstan vain rekisteröityneille käyttäjille.

Ensimmäisten joukossa epäilyllä hyppäsivät ratsastamaan myös nykyiset kansanedustajat James Hirvisaari (ps.) ja Jussi Halla-aho (ps.), sittemmin tuomioita muista kirjoituksistaan saaneet äärioikeistolaisuuden kenties näkyvimmät johtohahmot Suomessa. Hirvisaari esimerkiksi mesosi, caps lock päällä, yhdessä poistetussa viestissä, kuinka teosta epäilty 19-vuotias poika on saastaa, joka pitää saada mahdollisimman äkkiä pois maasta. Hirvisaari mainosti itseään ”kansanedustajaehdokkaana 2011”.

Halla-aholle ei ole tuottanut tuskaa tuomita hyvin jyrkästi niitä, jotka erehtyivät epäilemään rasistisia motiiveja Tampereella tapahtuneen pizzerian vakuutuspetospolton yhteydessä. Kaksinaismoralismin parhaiden periaatteiden mukaisesti tämä ei kuitenkaan estä lietsomasta avointa propagandaa, jos epäiltynä on sopivia henkilöitä.

Turun Sanomat uutisoi 30. kesäkuuta 2010, että poliisin mukaan yli viidennes raiskausilmoituksista on perättömiä. Useimmiten perättömissä ilmoituksissa tekijäksi nimetään ulkomaalaistaustainen mies tai miehet.

Lammin tapauksessa poliisille selvisi lähes välittömästi, että tytön tarina ei ollut tosi. Kaupan turvakamerat olivat muun muassa tallentaneet parin kävelevän käsi kädessä juuri ”raiskauksen” aikaan. Tyttö oli myös tallentanut puhelimeensa pojan sähköpostiosoitteen väitetyn väkivaltaisen teon jälkeen. Väkivallastakaan ei löytynyt mitään merkkejä tytöstä tai tekopaikalta. Ja niin edelleen.

Poika vapautettiinkin nopeasti. Mitään tiedotetta vapauttamisen perusteista ei kuitenkaan lähetetty.

Vaikka Lammilla tieto väärästä ilmiannosta levisi ajan mittaan puskaradion kautta, muualla legenda jäi elämään.

Väkivallan pelossa vastaanottokeskuksen silloinen johtaja Rajkumar Sabanadesan joutui myös eristämään pojan toiselle paikkakunnalle. Syyttämättäjättämispäätös tuli 1,5 vuoden (!) päästä tapahtumista, eikä siitäkään tiedotettu oma-aloitteisesti.

Tähän asti poika on elänyt leimattuna, melkoisen oikeusmurhan uhrina.

Vastaanottokeskuksen nykyinen johtaja Minna Jussila ihmettelee poliisin tiedottamista, etiikkaa ja myös median uutisointia.

Ei mennyt ihan putkeen. Ja ketäs nyt yksi ulkomaalaispoika enää kiinnostaisi?