Uutiset

Yhdessä asiassa moni kehitysmaakin menee ohi

 

Suomi on valittu useita kertoja maailman tasa-arvoisimpien maiden joukkoon maailman talousfoorumin World Economic Forumin tutkimuksissa. Tasa-arvo ei kuitenkaan ulotu yritysten ylimpiin johtotehtäviin. Vain alle kolmannes Suomen johtajista on naisia.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n tuoreessa tutkimuksessa listattiin maita järjestykseen sen mukaan, missä naisia on eniten johtotehtävissä. Vain kolmessa maassa naisjohtajat ovat enemmistönä: Jamaikassa (59,3 prosenttia naisjohtajia), Columbiassa (53,1) ja Saint Luciassa (52,3).

Suomessa naisjohtajia on vain 29,7 prosenttia. Suomi jää 126 maan listauksessa 72:nneksi. Suomi jää naisjohtajien määrässä kaikkien naapurivaltioidensa alapuolelle. Venäjällä naisjohtajien osuus on 39,1 prosenttia, Ruotsissa 35,5, Virossa 32,8 ja Norjassa 32,2. Myös useissa kehitysmaiksi laskettavissa maissa naisjohtajia oli keskimäärin enemmän kuin Suomessa.

Johtajanaisia tutkinut professori Marjut Jyrkinen Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen oppiaineesta sanoo, ettei tutkimustulos sinällään yllätä. Jyrkisen mukaan ylimmän johdon miesvaltaisuus johtuu useista eri syistä, kuten rekrytointitavoista, hoivavastuun kallistumisesta naisten vastuulle ja muun muassa armeijan painottamisesta johtajakoulutuksena.

– Suomessa ylimmän johdon rekrytoinneissa on sisäpiirimäisyyttä. Helposti rekrytoidaan se kiva kaveri jalkapallo- tai metsästysporukoista. Voidaan puhua homososiaalisuudesta, joka viittaa siihen, että työelämässä suositaan omankaltaisuutta: on helpompi tulla toimeen, kommunikoida ja verkostoitua samaa sukupuolta olevien ja samat arvot jakavien kesken.

Jyrkisen mukaan Suomessakin ajatellaan vielä laajasti, että perheen hoitaminen, kuten myös hoivavastuu vanhenevista vanhemmista, sukulaisista ja ystävistä, kuuluu automaattisesti naisten vastuulle.

– Hoivavastuun jakautumisella on vaikutuksia urapolkuihin. Yhdessä tutkimushankkeessamme tarkasteltiin huippujohtajien perheitä, ja miesjohtajien puolisot olivat usein niin sanottuja kotirouvia, mikä mahdollistaa ajankäyttöä aivan eri tavalla. Naisjohtajilla oli usein tasavertainen parisuhde, jossa puolisolla oli oma työura.

Jyrkisen mukaan on näyttöä naisjohtoisten yritysten menestyksellisyydestä. Tällaiseen väittämään päätyy myös Elinkeinoelämän Valtuuskunnalle vuonna 2007 tehty analyysi, jonka mukaan naistoimitusjohtoiset yritykset ovat keskimäärin hieman yli prosenttiyksikön vastaavia miestoimitusjohtoisia yrityksiä kannattavampia.

– Henkilökohtaisesti näkisin, että yritysten hallituspaikkoihin voisi vakavasti harkita vähemmistönä olevan sukupuolen kiintiöitä, jos sukupuolista tasa-arvoa halutaan edistää. Aktiivisella politiikalla luodaan käytäntöjä, joilla tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden arvot toteutuisivat työelämässä.

Jyrkisen haastatteluissa naisjohtajat eivät ole kokeneet, että tasa-arvo toteutuisi kovinkaan hyvin työelämässä. Jyrkinen haastatteli johtajanaisia sekä Suomessa että Skotlannissa. Naisjohtajat kertoivat kokeneensa, että ikä ja sukupuoli aiheuttivat erilaisia harmeja uran eri vaiheissa.

– Nuoremmat kokivat, että heidän oli vaikea saada uskottavuutta, ja nuoren iän vuoksi heitä tytöteltiin työelämässä. Pelkona oli myös lasten hankinnan vaikutus työuraan.

Haastatteluissa naisjohtajat kokivat myös, että ikäsyrjintä alkaa työelämässä jo noin nelikymppisenä.

– Sukupuolittunut ikäsyrjintä on ongelma, johon tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimia. (LM-HäSa)

Asiasanat