Uutiset

Yhdet kasvot

Eteläsuomalaisen lapsiperheen kesän kolme ällää ovat jo reilun kuudenkymmenen vuoden ajan olleet Loma, Lenkki ja Linnanmäki.

Ihmisillä on viimeksi mainitusta monenlaisia muistoja: puisen vuoristoradan tuoksu, hattarasta tahmeat sormet, polttava helle kummitusjunan loputtomassa jonossa, itsensä kalsareilleen riisunut saksalainen turisti juopottelemassa lasten venealtaassa – you name it.

Viime viikolla monen mielikuva Lintsistä heitti kärrynpyörää kun Ylen A-studio raportoi puiston työntekijöiden vähintäänkin arveluttavista työoloista. Uutinen on saanut paljon huomiota mediassa, Facebookiin on perustettu Lintsin boikotointi -yhteisö ja aluehallintovirasto aikoo tutkia nuorten työolot pikimmiten. (Kotimaa 1.7).

Ohjelmaan haastatellut työntekijät kritisoivat paitsi työn raskauteen nähden surkeaa palkkaa myös taukojen vähyyttä. ”Oli valittava, käykö vessassa vai juomassa, sillä molempiin ei ollut aikaa” kertoi nimettömänä pysytellyt työntekijä.

Muita epäkohtia olivat mm. työtuntien määrän raju vaihtelu 20 -tuntisista viikoista 40 tunnin viikkoihin, työterveydenhuollon puute sekä työntekijöiden allekirjoittama sopimus siitä, että he eivät saa osallistua työpaikkaansa koskeviin keskusteluihin netissä tai puhua medialle töistään. Tätä huvipuiston toimitusjohtaja Risto Räikkönen puolusteli sillä, että Linnanmäellä on oltava yhdet kasvot.

Aikoinaan

kyseisessä lafkassa työskennelleenä tiedän jutuilla olevan perää. Sanomista tuli jos päähän sidotun huivin Lintsi -logo ei näkynyt kokonaan, sillä onhan tärkeää, että asiakas voi tarjoilijan otsasta tarkistaa missä huvipuistossa lauantaita viettikään. Asiakkaiden nähden ei myöskään saanut juoda vettä. Alimiehityksellä työskennellessä jonot pääsivät kertymään hellepäivinä ravintolasta ulos asti, eikä silloin lähdetty takahuoneeseen huolehtimaan nestetasapainosta.

Kaikesta huolimatta työterveyshoidon puuttumista lukuun ottamatta ovat muut työsopimuksen ehdot mielestäni selitettävissä. On selvää, että toukokuussa asiakkaita on vähemmän kuin heinäkuussa, eikä täyttä miehitystä aina tarvitse pitää. En myöskään usko yhdenkään työantajan katsovan hyvällä Facebook -statuksia paskasta duunipäivästä tai urposta toimarista – sehän on selvä.

Hälyttävämpää oli mielestäni toimitusjohtaja Risto Räikkösen käyttäytyminen ohjelmassa. Haastattelu keskeytettiin kahdesti hänen menetettyään malttinsa toimittajan kysymyksien takia ja poistuttuaan sitten kuvasta vihaisesti manaillen.

Mikäli Räikkönen suhtautuu nuoriin työntekijöihinsä samalla ylimielisellä ja alentuvalla asenteella kuin hän suhtautui nuoreen toimittajaan, ei Lasten päivän säätiön pyörittämä puisto ole hänelle oikea leikkikenttä. Toisaalta, jos Linnanmäen strategia on, että puistolla on oltava yhdet kasvot, niin siinä Räikkönen on nyt tosiaan onnistunut.

Muistan erään
Lintsi -työkaverin sanat ”No nyt saatiin rehellistä asiakaspalautetta. Joku on vaihtanut vauvan vaipat meidän raflan pöydässä ja jättänyt torttunyytin siihen. Kuka siivoaa?”

Varmaa on, että Linnanmäen maineen puhdistamiseen menee pidempi tovi, kuin kyseisen paketin eliminoimiseen kului tuona hikisenä iltapäivänä.