Kolumnit Uutiset

Yhteinen kokemus ruudun äärellä

Olisinko maksanut 200 puntaa (noin 265 euroa) nähdäkseni yli 70-vuotiaat Monty Python -miehet elävänä lavalla heidän viimeisessä esiintymisessään Lontoon O2-areenalla viime sunnuntaina?

Todennäköisesti kyllä, mutta kokemus olisi melko varmasti hävinnyt sille, jonka sain nyt 25 euron lipulla Hämeenlinnassa Verkatehtaan Bio Rexissä.

Tilaisuus nähdä legendat lavalla olisi toki ollut ainutkertainen ja jos olisin ollut jo valmiiksi Lontoossa, olisin tarttunut siihen riemusta kiljuen. Näitä elämän sikahintaisia kohokohtia vartenhan ne luottorajat on maksukortteihin keksitty.

On sykähdyttävää päästä samaan paikkaan idoliensa kanssa. Siellä NE ovat! Ainakin luulen niin. Hankala sanoa noin sadannelta riviltä, etenkin kun eteen on sattunut istumaan joukkueellinen yli kaksimetrisiä koripalloilijoita blokkaamaan näkymää.

Vaikka olisin saanut liput elävään esitykseen, olisi katseeni esiintyjien sijasta ollut enimmän aikaa kiinni areenan isossa videonäytössä. Olisin maksanut itseni kipeäksi mahdollisuudesta katsoa televisiota.

Todellisuudella on ongelma: se on useimmiten tv-kokemusta huonommin kuvattu ja ohjattu.

Oli kyseessä sitten jalkapallopeli tai konsertti, me olemme tottuneet liian hyvään.

Viime elokuussa sain seurata todellista huippujalkapalloa, kun Manchester City ja Arsenal kohtasivat Helsingin stadionilla.

Olin toki täpinöissäni, mutta silti pieni pettymys jomotti koko ottelun ajan takaraivossa. Niin hieno laji kuin futis onkin, muuttuu se astetta tylsemmäksi stadionin piippuhyllyltä seurattuna, kun pelaajat näyttävät laumalta sinisiä ja punaisia muurahaisia isolla nurmella puuhastelemassa.

Meidät on totutettu vaatimaan jatkuvasti tilanteen tasalla olevia kamerakulmia, uusintoja kaikista hyvistä hetkistä sekä teräväpiirtoisia hidastuskuvia, joissa seurataan yksittäisen hikipisaran matkaa David Silvan nenänvarrelta pelipaidalle.

Televisiosta yksinkertaisesti näkee kaiken paremmin. Niinpä Cityn ja Arsenalin pelissäkin katseeni aina maalipaikkojen jälkeen kääntyi seuraamaan stadionin ison videotaulun hidastuksia.

Kaikesta tästä huolimatta olen silti täpinöissäni tulevasta HJK-Barcelona -pelistä. Liput ovat hieman paremmalta paikalta, mutta saatan siltikin vilkuilla näytölle.

Yhteisöllisyys on asia, jonka televisio välittää huonosti. Siksi oli mahtavaa päästä katsomaan Monty Pythonia elokuvateatterissa 175 muun ihka elävän ihmisen kanssa.

Kokemus yhdisti parhaat puolet elävästä esityksestä ja hyvästä tv-taltioinnista. Me pääsimme näkemään kaiken paraatipaikalta ja läsnä oli samanmielinen yhteisö, joka ratkesi huutonauruun samoissa kohdissa.

Konsertti- ja esityslähetykset on kuin luotu täydentämään leffateattereiden tarjontaa.

Netflixin ja 4K-telkkareiden puristuksessa ne voivat myös olla se tekijä, joka vielä pystyy pelastamaan teatterit.

Päivän lehti

30.9.2020

Fingerpori

comic