fbpx
Uutiset

Yhteinen luonnollinen strateginen rikkaus

Neuvostoliiton Suomen suurlähettiläs teki takavuosina suomalaiselle oluttehtaalle miljoonien markkojen mainoskampanjan, yllätyksenä ja pyytämättä.

Moni muutti saunaoluensa merkkiä välittömästi, kun suurlähettiläs paheksui Karjala-oluen vaakunaetikettiä. Parempaa mainosta kaljafirma ei olisi voinut toivoa, kansa rupesi ryystämään Karjalaa.

Nyt Venäjän huippujohto aikoo viedä Suomen Natoon vaikka väkisin.

Vanha kunnon pysähtyneisyyden ja kauhun tasapainon aika on jo päässyt monilta suomalaisilta unohtumaan. On kasvamassa sukupolvi, joka ei tiedä rähmällään olosta mitään, ei ainakaan itään päin rähmällään olosta.

Viime aikoina venäläisministerit ovat kuitenkin katsoneet hyväksi muistuttaa meille, mitä kuuluu ja kuka käskee.

Ulkoministeri Sergei Lavrov piti tärkeänä paheksua Karjalan palauttamisesta tehtyä mielipidekyselyä, vaikka sen tulos oli, etteivät suomalaiset kauhean innostuneita siitä palauttamisesta ole.

Moni olisi halunnut nähdä ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäen (kesk.) ilmeen, kun tälle selvisi, mikä oli venäläiskollegan muutaman viikon takaisen tärkeän puhelinsoiton aihe.

Lehtomäki lienee asetellut sanojaan kieli keskellä suuta, kun yritti vääntää rautalangasta länsimaisen demokratian alkeita Venäjän kauppaministeri German Grefinille.

Oliko venäläisministerille yllätys, että Suomen hallituksen on hankala puuttua median uutisointiin? Grefiniähän korpesi se, että täällä kirjoitettiin ikävästi Venäjän kaupallisen edustuston yhteyksistä parituspuuhiin. Tarina ei kerro, huolestuttiko itse paritus häntä.

On vain muutama kuukausi siitä, kun suomalaiset jäivät kansainvälisessä mielipidetutkimuksessa kiinni niin venäläis- kuin amerikkalaisantipatioista.

Tällöin Venäjän suurlähettiläs V. M. Grinin valoi öljyä laineille toteamalla, että Venäjän ja Suomen naapuruus on maidemme yhteinen luonnollinen strateginen rikkaus.

Suomalaiset eivät ole olleet erityisen innostuneita liittoutumisesta länteen. Tosin kansan huomaamatta olemme jo monin sitein liittoutuneet.

Onko venäläisten lausuntojen tarkoituksena herätellä meitä ja muistuttaa, että täällä se Venäjän karhu edelleen on, ihan naapurissa, luonnollisena strategisena rikkautenamme?

Halutaanko meille takoa päähän, etteivät karhun tavat ole muuttuneet? Onko meidän tarkistettava asennettamme, vaikka jo tuudittauduimme ajatukseen, ettei tarvitse inhota kuin jenkkien uhopolitiikkaa? Pitääkö meidän liittyä Natoon varmistaaksemme selustamme?

Nato-fanit Risto E. J. Penttilä, Liisa Jaakonsaari ja Jyrki Katainen taputtavat hyvin manikyroituja käsiään joka kerta, kun Venäjän karhu ärjäisee.

hanna.antila-andersson@hameensanomat.fi

Nato-fanit taputtavat käsiään joka kerta, kun Venäjän karhu ärjäisee.

Menot