Uutiset

Yhteinen tavoite kadoksissa

Työmarkkinoilla ei tunnu löytyvän yhteistä säveltä, vaikka EK ottikin lusikan kauniiseen käteen ja lähti mukaan työntekijäpuolen toivomaan keskitettyyn malliin.

Kilpailu nimellispalkkojen korotuksista on sumentanut pahasti pyrkimyksen yhteiseen hyvään: sopimukseen, joka turvaisi kilpailukyvyn, työllisyyden, torjuisi inflaatiota ja ainakin säilyttäisi nykyisen ostovoiman.

Nyt neuvottelut keskittyvät liikaa nimellispalkkoihin ja muut taloutemme kannalta keskeiset asiat painuvat taka-alalle.

Tähän mennessä käydyistä neuvotteluista jää myös sellainen kuva, että neuvotellaan kuin ei ulkopuolista maailmaa olisikaan. Taantuman uhka kasvaa, teollisuuden tilauskirjat ohenevat ja Kreikasta tulevat yhä synkemmät viestit lisäävät epävarmuutta markkinoilla.

Sopimukset pitäisi syntyä juuri tätä taustaa vasten, olkoon malli mikä tahansa.

Yksi sopimista vaikeuttava tekijä on se, että ne päättyvät eri aikaan ja toinen se, ettei hallituksen edustajaa istu tupopöydässä. Neuvottelut käydään sen lupauksen varassa, mitä pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on veronalennuksista ympäripyöreästi luvannut, eikä se tunnu riittävän.

Lakouhkia ehdittiin jo heitellä. Se kertoo pelin kovuudesta. Kumpikin osapuoli pitää kannoistaan tiukasti kiinni.

Jotta nyt nähdyn kaltaisista vaikeuksista päästäisiin jatkossa, olisi koko palkkapolitiikkaa uudistettava. Johtotähtenä tulee olla se, että tuloksesta maksetaan. Sen sijaan, että kinataan korotusprosenteista, pitäisi luoda selkeä järjestelmä, mikä palkitsee, kun menee hyvin ja jakaa riskiä huonojen päivien koittaessa.

Esimerkiksi niin, että peruspalkan päälle tulee 15 prosenttia lisää, jos menee huippuhyvin ja peruspalkasta pois 15 prosenttia, jos menee huonosti.

Tällaiseen järjestelmään päästäisiin, kun osa palkankorotusvarasta siirrettäisiin tulospalkkioon.

Nykyisin ongelmana on se, että vain työvoiman määrä joustaa eli kun menee huonosti yritys vähentää väkeä.

Palkkiojoustolla alaspäin voitaisiin sopia siitä, että yhtiö kouluttaa hiljaisena aikana väkeään, jos luppoaikaa jää. Kun tulee nousun aika, väki on entistä valmiimpaa ja motivoituneempaa tekemään tulosta.

Parhaimmillaan tulospalkkio lisää työmotivaatiota ja toimii kannustimena.

Tulospalkkiot ovat jo käytössä useissa yrityksissä. Niissä on usein vain se ongelma, että joustavuutta alaspäin ei juuri ole. Ei ole myöskään kouluttamisvelvoitteita eikä sen kaltaisia järjestelmiä, jotka vastaisivat kokonaisvaltaisemmin tämän päivän haasteisiin esimerkiksi teollisuudessa, jossa työmäärän vaihtelut ovat suuria.

Telakkateollisuudessa on jo pitkänä ollut se tilanne, työkuorma vaihtelee voimakkaasti.

Jatkuvat lomautukset ja lopputilit ovat saaneet monet ammattimiehet vaihtamaan alaa, ja ajoittain telakat kärsivät osaajapulasta.