Uutiset

Yhteiset eväät syöty Riihimäen seudulla

Riihimäen kaupunginvaltuusto teki viime viikolla näyttävän irtioton seutuyhteistyöstä päättämällä erota seudullisesta kansanterveystyön kuntayhtymästä. Sen lisäksi perusterveydenhuollon palveluja tuottavassa kuntayhtymässä ovat jäseniä Hausjärvi ja Loppi.

Riihimäen irtiotto ja etenkin valtuustossa lausutut perusteet tuntuvat oudoilta, sillä Riihimäki on kuntayhtymän suurin osakas, mitataanpa sitä palvelujen käytöllä, maksuosuudella tai vallankäytöllä kuntayhtymässä. Valtuutettujen puheet demokratiavajeesta ovat vailla katetta. Riihimäki on käyttänyt juuri sitä isännän ääntä, joka sille asukasmääränsä mukaan kuuluukin.

Kunnissa ja kuntayhtymissä on jo vuosien ajan pyritty monin keinoin nykyistä suurempiin yksiköihin. Valtio on erilaisin porkkanoin maanitellut kuntia vapaaehtoisiin liitoksiin ja kehitys onkin liikkeellä kohti nykyistä suurempia kuntia. Pelkän vapaaehtoisuuden varassa kuntien rakenneuudistus ei ole, vaan sitä viedään eteenpäin myös lainsäädännöllä. Kunta- ja palvelurakenneuudistus, Paras-laki velvoittaa 20 000 asukkaan vähimmäisvaatimukselle kuntia liittymään yhteen tai yhteistoiminta-alueeseen tuottaessaan perusterveydenhuollon palveluja.

Riihimäki täyttää yksinään lain kirjaimen, mutta Hausjärven ja Lopen asukasmäärät yhteensäkään eivät siihen yllä.

Yhteistyön eväät näyttävät tällä erää olevan syödyt, vaikka Riihimäki tarjoaakin pienille naapureilleen palveluja, mutta isäntäkuntana, ei tasavertaisena kumppanina vaan asiakkaana.

Riihimäen seudun kuntien yhteistyö ei näytä kovin hyvältä. On selvää, että kariutuva terveyskeskusyhteistyö heijastelee kaikkeen muuhunkin. Kun luottamus ja yhteinen näkemys ovat kadonneet yhdessä asiassa, ei se voi kovin hedelmällisenä jatkua toisaallakaan. Kaikesta huolimatta kolmikon on edelleen siedettävä toisiaan, sillä ne ovat ”naimisissa” keskenään muutamissa muissa yhteistyökuvioissa.

Tuskin Hausjärvi ja Loppi ryhtyvät terveyspalvelujen ostajiksi, vaan hakeutuvat yhteistyöhön Janakkalan ja Hattulan kanssa. Nämä jäivät muutama vuosi sitten Hämeenlinnan suuren kuntaliitoksen ulkopuolelle ja lain kirjaimen täyttääkseen tekivät yhteistyösopimuksen perusterveydenhuollosta. Jos neljän kunnan yhteistoiminta-alue toteutuu, pirstaloituu palvelujen tuotanto entisestään.

Paljon puhuttu seutukuntaisuus ja maakuntahenki ovat Kanta-Hämeessä kovin heikoissa kantimissa. Suuria koko maakuntaa yhdistäviä hankkeita sitten keskussairaalan ei ole ilmaantunut. Seutukunnat kilpailevat keskenään ja myös yksittäisten kuntien välinen taistelu valtion määrärahoista, uusista asukkaista ja yrityksistä on kovaa.

Vaalien jälkeen muodostettava uusi hallitus tekee Paras-lain jatkosta päätökset ensi vuonna. Jos paikallisesti ja vapaaehtoisesti yhteistä näkemystä ei synny, valtiolla on keinot puristaa rivit suoriksi.