Uutiset

Yhteiskunta ei voi tukea lorvimista

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työvoima- ja maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Riitta Wärn kiittelee keskiviikon Helsingin Sanomissa vuorotteluvapaita ja muita palkansaajien työelämästä järjestettyjä ”breikkejä”. Wärn pitää tärkeänä, että ihmisillä on tilaisuuksia keskittyä välillä ”hyviin ja hyödyllisiin” asioihin ja palata akut ladattuna työhön.

Samaan hengenvetoon EK:n Wärn on huolestunut ajatuksesta, että työttömäksi jäänyt katsoo oikeudekseen viettää 500 päivää vapaalla ilman aikomustakaan hakea pikatahtiin ja aktiivisesti uutta työpaikkaa. Wärn arvelee yli 50-vuotiaiden pitävän kiinni periaatteesta, että elääkseen on tehtävä työtä. Kärjistäen, tätä hän korostaa, nuoret katsovat aivan oikeudekseen valita työn ja yhteiskunnan tuen varassa elämisen välillä.

Työministeri Tarja Filatov (sd.) torjuu Wärnin näkemyksen työn arvostuksen asennemuutoksesta. Filatov viittaa tilastoon, jonka mukaan 70 prosenttia työttömäksi jääneistä löytää itselleen uuden työn kolmessa kuukaudessa. Työministeri myös varoittaa leimaamasta kaikkia työttömiä pienen joukon perusteella. Huomautus on aivan aiheellinen, sillä vapaaehtoinen työttömyys ei ole missään tapauksessa laajamittainen yhteiskuntapoliittinen ongelma.

On huolestuttavaa, jos ihminen tilapäisestikin valitsee elämän ilman työtä, toteaa Riitta Wärn. Kannanotto nojaa ajatukseen, että jokaisen työkykyisen tulisi kantaa niin pitkälle kuin mahdollista vastuunsa – työtä tekemällä palkkaa ansaitsemalla tai yrittämällä – omasta hyvinvoinnistaan ja samalla yhteiskunnan kokonaisuudesta. Ainakaan vielä ei ole edes näköpiirissä yhteiskuntamallia, jossa ihmiset voisivat jättää työn ja keskittyä vapaa-ajan viettoon. Työ ja ahkerointi on Suomen tulevaisuuden, hyvinvoinnin, elinehto.

Työministeri Filatovin lainaamaa tilastoa voi lukea myös toisin: 30 prosenttia työttömäksi jääneistä ei ole saanut uutta työtä kolmen kuukauden sisällä lopputilistä. Pitkittyneelle työttömyydelle on varmasti pääasiassa luonnollisia selityksiä. Mutta: kuinka moni suomalainen lopulta suosii vapaaehtoista työttömyyttä? Koko totuuden kaivaminen esiin ei ole helppoa, silti Wärnin esiin nostaman ongelman laajuutta on tärkeää kartoittaa.

Erityisen tähdellistä on nähdä tulevaisuuteen. Pitääkö Wärnin näkemys nuorista vapaaehtoisista työttömistä paikkansa, ja onko moinen ajattelu nuorten keskuudessa jopa yleistymässä? Mikäli on, yhteiskunnan on asiaan tavalla tai toisella puututtava, sillä Suomi ei voi tukea lorvimista. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa, eikä moraalista oikeuttakaan, tukea laajamittaisesti kenenkään pysymistä työelämän ulkopuolella.

Selkeät pelisäännöt palvelevat myös niiden etua, joita vapaa-aika houkuttelee liikaa. Viihteestä sivuvaikutuksineen tulee hyvin helposti elämisen koko sisältö, ja paluu työelämään ei ehkä niin vain onnistukaan pitkän vapaa-ajan jakson jälkeen. Työ sitoo yksilöä yhteiskuntaan, työttömän uhkana on valitettavan usein syrjäytyminen.

Päivän lehti

10.4.2020