Uutiset

Yhteisö on väkivallalle altis

Uskonnollinen yhteisö on jäsenilleen yhtä aikaa turva ja uhka. Näin sanoo Lapin yliopiston politiikkatieteiden yliopistonlehtori Aini Linjakumpu. 
 
Riski joutua hengellisen väkivallan uhriksi on olemassa tietyn tyyppisissä yhteisöissä. Ääriyhteisöllisyys, tiukat ja valvotut säännöt, voimakas karismaattinen johtaja ja hierarkkinen johtamistapa luovat edellytyksiä väkivallalle.
 
Kun yhteisöllä on luja ote yksilöön, väkivalta on mahdollisuus pitää yksilö kurissa.
 
– Kyse voi olla hengellisestä yhteisöstä, joka toisaalta tuottaa paljon hyvää. Yhteisö tarjoaa yksilölle tukea, turvaa, pelastusta, apua ja iloa. Mutta kolikon kääntöpuolella on se, että yhteisö voi myös tuottaa paljon pahaa.
 
Hengellinen väkivalta on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jota perustellaan hengellisistä lähtökohdista tai hengellisen yhteisön jäsenyydellä.
 
– Hengellinen väkivalta on usein hienovaraista, ja siitä on vaikea saada otetta. Uhrista väkivalta voi tuntua erityisen pahalta ja vaikealta, varsinkin jos uskonnollinen yhteisö on elämän keskiössä.
 
Linjakummun maanantaina julkaistavan Uskonnon varjot -teoksen lähtökohtana ovat vanhoillislestadiolaisen liikkeen ja Jehovan todistajien jäsenten kokemukset.
 
Väkivallan muodot voivat olla hyvin monenlaisia, ja niiden vaikutukset ihmisten elämään voivat olla suuria.
 
– Hengellinen väkivalta voi estää seksuaalisuuden toteuttamista, se voi uhata konkreettisesti ihmisen henkeä ja se voi rajata ihmisen elämän pelkästään liikkeen piiriin. Hengelliseen väkivaltaan voi kuulua myös taloudellinen hyväksikäyttö ja tietyt fyysisen väkivallan muodot, Linjakumpu listaa.
 
Uskonnollisilla yhteisöillä on myös omat oikeudenkäyttötapansa, jotka voivat olla vaikutuksiltaan jopa maallisia oikeuslaitoksia voimakkaampia.
 
– Esimerkiksi Jehovan todistajien oikeuskomiteat ja vanhoillislestadiolaisten hoitokokoukset sisältävät suuren mahdollisuuden hengellisen väkivallan ilmenemiseen. Yhteisöjen toimintatavat ovatkin ihmis- ja perusoikeuksien kannalta hyvin ongelmallisia, Linjakumpu sanoo.
 
Oikeuskomiteassa tai hoitokokouksessa syytetyllä yksilöllä ei käytännössä ole minkäänlaista mahdollisuutta pitää puoliaan. Puolustajat ovat yhteisössä usein vähissä
 
Hengellinen väkivalta on Suomessa merkittävä ongelma, jota ei ole saatu kitkettyä, sanoo Linjakumpu. Väkivaltaan ei ole jostain syystä edes haluttu tarttua.
 
– Kirkko, oikeuslaitos, poliisi ja muut julkiset toimijat ovat arkoja puuttumaan uskonnollisten yhteisöjen olemassaoloon ja väkivaltaisiin käytäntöihin, joten yhteisöt saavat toimia varsin omavaltaisesti.
 
Oikeudellisia puuttumiskeinoja olisi kyllä olemassa. Toisen ihmisen terveyden vahingoittaminen on rikoslain mukaan pahoinpitely. Tästä näkökulmasta katsottuna Jehovan todistajien verensiirtokielto ja vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto voivat kuulua pahoinpitelypykälän piiriin.
 
Linjakummun mielestä yhteiskunnan pitäisi olla paremmin hereillä ja kiinnostuneempi siitä, mitä yhteisöjen sisällä tapahtuu.
 
– Voidaan myös kysyä, ymmärretäänkö oikeuslaitoksessa, poliisissa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa, mistä hengellisessä väkivallassa on kyse? Se on paljon hienovaraisempaa ja monimutkaisempaa kuin vaikkapa satunnainen nyrkkitappelu nakkikioskilla, mutta sen seuraukset voivat olla ihmisen kannalta järkyttäviä. ( LM-HÄSA)

Asiasanat

Päivän lehti

5.4.2020