Uutiset

Yhteistyötä ei repimällä kehitetä

Ensin sinun pitää myydä itsesi ja vasta sen jälkeen voit myydä ajatuksesi. Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Tapani Hellsténin olisi ollut hyvä muistaa tuo kaupankäynnin ikivanha perusidea.

Nyt hän haukkuu naapurikuntien päättäjiä separatisteiksi ja vanhoihin asenteisiin juuttuneiksi ihmisiksi, jotka vain vaihtelevat viirejä ja puhuvat kohteliaisuuksia, kun pitäisi keskittyä oleellisiin asioihin.

Hellstén sai silmilleen vastalauseiden myrskyn. Eikä ihme. Haastattelulausunnot (HäSa 9.5.) olivat suivaantuneen miehen harkitsematonta puhetta.

Tällä tyylillä Hellsténin on enää mahdotonta myydä itseään; tulla neuvottelukumppanina hyväksytyksi. Haastattelulausunnot kaihertavat mieliä pitkään niin Hattulassa kuin Janakkalassakin.

Hellstén esitti huolensa Päijät-Hämeen kehityksestä. Lahti on pian Hämeenlinnan naapurikunta, kun se kuntaliitosten jälkeen kasvaa 200 000 asukkaan kaupungiksi. Suureksi se tulee Hämeenlinnaan nähden, vaikka joku kehyskunnista ei vastaisikaan Lahden kutsuun.

Hellsténin pelko siitä, että Lahden vetovoima imee kasvua Kanta-Hämeestä, on ihan aiheellinen. Hänen esittämänsä muutkin huolenaiheet ja vaatimukset maakunnan kehittämisestä ovat aiheellisia.

Kun huoli on kova, pitäisi asioihin vaikuttaa. Asioihin päästään vaikuttamaan, kun luodaan naapurikuntien ja muiden maakunnan vaikuttajatahojen kanssa hyvä keskusteluilmapiiri. Kaupunginjohtaja toimi kuitenkin juuri päinvastoin kuin pitäisi.

Kokeneen ja hyvin pelisäännöistä perillä olevan kaupunginjohtajan pitäisi ymmärtää ne tunnetilat ja pelot, joita kuntaliitoksiin ja yleensä kuntien välisen yhteistyön lisäämiseen aina liittyy.

Kehyskuntien edustajat kokevat helposti, ettei heitä oteta tasavertaisena keskustelukumppanina. Kehyskuntien asukkailla taas on omat pelkonsa, ja monet heistä pitävät kunnan itsenäisyyttä arvona sinänsä.

Jos näille tunteille ja peloille viitataan kintaalla ja vielä arvostellaan kuntapäättäjiä ja muita vaikuttajia näköalattomuudesta, ajaudutaan helposti pattilanteeseen.

Toivottavasti näin ei käy Kanta-Hämeessä, vaan aito ja eteenpäin vievä keskustelu saadaan uudelleen käyntiin.

Olisi mielenkiintoista tietää Hellsténin motiivit käytökselleen. Oliko kyseessä sittenkin harkittu taktikointi? Ulostulollaan kaupunginjohtaja vei itsensä yhteistyöneuvotteluista sivuraiteelle. Ehkäpä seuraavaa vaihetta vedetään luottamusmiesten johdolla.

Voihan ajatella niinkin, että Hellsténin räksyttelyjen jälkeen vastapuoli arvostaa aikaisempaa enemmän asiallista lähestymistapaa ja yhteisen näkemyksen löytäminen Kanta-Hämeen kehittämiseksi ja yhtenäisyyden tiivistämiseksi saa uuden, paremman alun.

Sitä toivotaan hartaasti, sillä edessä ovat monet isot haasteet: opettajakoulutus, sairaanhoitopiiri, OKL, ammattikorkeakoulutus. Mitä menetetään, mitä voidaan kehittää tai voidaanko mitään?