Uutiset

Ykkösjuttuna musiikki

Sibelius-opistossa opiskelee reilut 1300 eri-ikäistä ja -tasoista musiikin harrastajaa. Musiikin merkitys ja harrastuksen tärkeys vaihtelevat yksilöittäin – niin laulaja Tuula Karlssonilla kuin soittamista opiskelevilla Josefiina Sollolla ja Ilmari Kantolalla on omanlaisensa suhde musiikkiin.
10-vuotias Josefiina Sollo päätyi soittamaan pianoa pienen harkinnan jälkeen.

– Soitin aluksi kitaraa, mutta sitten ajattelin, että se on enemmän poikien soitin, joten vaihdoin pianoon. Piano on mulle sopivampi soitin ja sillä voi säestää muita, Josefiina toteaa.
Hän soittaa pianoa neljättä vuotta, ja pian on edessä ensimmäinen tasosuoritus.

Josefiina soittaa mieluiten improvisoiden ja säveltää ahkerasti omia lauluja.

– Joskus läksyjä tehdessäni mun päässä alkaa soida joku melodia ja alan hoilata sitä. Ekaksi katson aina soinnut, saatan ottaa ne jostain muusta kappaleesta. Sitten mun opettaja tekee laulusta nuotit tietokoneella. Mun opettaja on tosi hauska, ei voi muuta sanoa. Se opettaa luontevasti ja avoimesti.

Harjoittelun määrä riippuu fiiliksestä. Yleensä Josefiina soittaa joka päivä.

– Ennen mun vanhempien piti vähän patistella mua harjoittelemaan, mutta nyt olen ottanut sen asiakseni. Mun pitää itse hoitaa homma, muuten ei voi soittaa.

Musiikkia kuunnellessaan Josefiina erottaa onko kyseessä surullinen vai iloinen kappale, duuri vai molli.

– Arvostelen laulajien ääniä ja vaatteita, kun ne esiintyvät telkkarissa. Mustakin voisi tulla isona laulaja.

Bändimusiikki kiinnostaa

Ilmari Kantola, 14, on soittanut rumpuja viitisen vuotta. Sibelius-opistolla hän on soittanut jo 6-vuotiaasta, aluksi harmonikkaa.

– Alunperin halusin rumpuihin, mutta paikkoja ei ollut vapaana. Onneksi vaihtaminen onnistui. Rummut on bändityyliä, tykkään niistä enemmän. En tosin soita varsinaisesti missään bändissä, mutta kavereiden kanssa on ollut jotain pientä. Tilat pitäisi jostain saada.

Ilmari harjoittelee mielellään, sillä soittaminen on kivaa ja hän haluaa kehittyä.

– Jos en soittaisi rumpuja, olisin varmaan enemmän kavereiden kanssa. Mutta kyllä musiikki on mulle se ykkösjuttu.
Koulun musiikintunneilla Ilmari saa usein soittaa samalla, kun muut laulavat.

– Ei kaverit mitenkään erityisesti suhtaudu mun soittoharrastukseen. Välillä jos katsotaan jotain leffaa, jossa on rumpali, ne saattaa kommentoida tyyliin ”Hei, toihan oot sä!”.

Ilmari luonnehtii itseään keskitason soittajaksi eikä usko, että soittamisesta tulee hänen ammattinsa.

– Mutta se voisi olla vaikka kakkostyö. Tai ainakin vahva harrastus.

Elämänmittainen harrastus

Aktiiviseksi harrastajaksi itseään luonnehtiva 24-vuotias Tuula Karlsson aloitti klassisen laulun noin kymmenen vuotta sitten.

– Oikeastaan päädyin laulutunneille sattuman kautta. Opettajani bongasi minut, kun olin pyrkimässä nuorisokuoroon. Välillä olin muutaman vuoden poissa, mutta aloitin tunnit Sibelius-opistolla uudestaan samalla kuin opiskelut.

Laulutuntien lisäksi Tuula laulaa heavybändissä harrastusmielessä.

– Ei musta ammattimuusikkoa tule, mutta tottakai toivon, että musiikki tulisi näyttelemään mahdollisimman suurta osaa työssäni, juuri musiikkiluokan opettajaksi valmistunut Tuula naurahtaa.

Tunneilla lauletaan hyvin monipuolisesti, aina oopperasta iskelmään.

– Ei äänen korkeus ole mikään itseisarvo, jokainen laulaa itselleen sopivaa musiikkia omalla tyylillään. Kuka tykästyy mihinkin.

Opettajalla on Tuulalle ihan älyttömän suuri merkitys.

– Hän on aivan loistava! Ymmärrämme toisiamme ja olemme samalla aallonpituudella. Tunneilla on aina kivaa, Tuula hehkuttaa.
Vaikka musiikki syökin suuren osan Tuulan vapaa-ajasta, häntä ei ole kaduttanut kertaakaan.

– On tehtävä valintoja. Kyllä musiikki on mulle sellainen elämänmittainen harrastus. (HäSa)

Iida Suokas

Kirjoittaja Iida Suokas on Ahveniston koulun 9.-luokkalainen, joka oli TET-harjoittelussa Hämeen Sanomissa.