Uutiset

YK:n odotettu paluu Irakiin

Yhdistyneiden kansakuntien Irakin erikoisedustaja Sergio Vieira de Mello kuoli viime elokuussa YK:n Bagdadin päämajaan kohdistuneessa pommi-iskussa. Uhrina oli koko maailmanjärjestö.

YK astui Bagdadissa omaan ansaansa. Fanaatikkojen silmissä ei ole puolueettomia osapuolia. Presidentti Martti Ahtisaaren työryhmän mukaan YK laiminlöi Bagdadissa kaikkein tärkeimmän: oman turvallisuutensa.

YK veti myöhemmin syksyllä henkilöstönsä pois Bagdadista, kun turvattomuus kaupungissa kärjistyi. YK:n väliaikainenkin poistuminen miehitetyn maan pääkaupungista heikensi entisestään rauhantoiveita. YK:ta on tuskin koskaan niin nöyryytetty.

Maailmanjärjestöllä oli alun alkaenkin Irakin sodassa avuttoman sivustakatsojan rooli. Yhdysvaltain johtama liittouma on tehnyt mitä on tahtonut – YK:n pääsihteerin Kofi Annanin vetoomuksia ei ole paljonkaan kuunneltu.

YK:n ”paluusta” Irakiin on ollut toiveita vain vähänlaisesti – ennen viime tiistaita, kun YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti Irakin vallansiirtoa koskevan päätöslauselman.

Kuluvan kuun lopussa Irakia johtaa sen oma hallitus, jolle miehitysvalta on ainakin muodollisesti alistettu.

On mahdotonta yrittää arvioida milloin vieraat joukot voivat poistua maasta, mutta päivämäärien sijasta tärkeintä on tavoite: Irak irakilaisille. Yksimielisyys siitä on saavutettu pitkän tien kautta.

Yhdysvaltain päätöslauselmaehdotus sai ennen hyväksyntäänsä osakseen kitkerää arvostelua. Yhdysvaltain aitoon haluun antaa valta irakilaisille ei uskottu. Miehitysvallan on pelätty saavan luvan jatkua loputtomiin. Epäluulot eivät haihdu hetkessä.

Nyt kun päätös on tehty, on huolehdittava, ettei päätöslauselma jää kuolleeksi kirjaimeksi, vaan siirtyy käytäntöön.

Turvallisuusneuvostossa saavutettu ”rauha” ei vielä tuo rauhaa Bagdadiin tai Najafiin.

Turvallisuusneuvoston päätös on kuitenkin selvä viesti myös irakilaisille, niin shiioille, sunneille kuin maan pohjoisosien kurdeillekin. Irakin ryhmittymistä yksikään ei voi pitää maata hallinnassaan. Valta ei kuulu myöskään miehittäjille. Jää siis vain yksi vaihtoehto. Se on hallitus, jolla on takanaan mahdollisimman laaja irakilaisten tuki, joka mitataan aikanaan vaaleissa.

Yhdysvallat liittolaisineen ja sotaa vastustaneet maat, etunenässä Ranska ja Saksa, ajautuivat pahaan kriisiin Irakin sodan takia.

Ranskakin saatiin turvallisuusneuvostossa viimein yhteiseen ruotuun. Ranskalaisetkin ymmärsivät kupletin juonen: Yhdysvallat on presidentti George W. Bushin johdolla sekasortoisessa Irakissa niin pahassa liemessä, että on pakko edes hieman nöyrtyä muiden maiden edessä.

Yhdysvallat on kypsä palaamaan neuvottelupöytiin, mutta amerikkalaisten opetuksesta maksama hinta on sietämättömän korkea. Presidentti Bushilla on ennen ensi syksyn presidentivaaleja tekemistä, että äänestäjät unohtavat niin Irakin sodan uhrit kuin koko häpeällisen operaationkin.

Päivän lehti

7.4.2020