Uutiset

Yksi pronssi oli lohdutuspalkinto

Yleisurheilun EM-kisoissa Barcelonassa suomalaiset urheilijat voittivat yhden pronssimitalin ja saivat neljä pistesijaa. Suomen Urheiluliiton SUL:N virallisesta tavoitteesta joukkue jäi kaksi mitalia.

SUL:n huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelä antaa yleisurheilujoukkueen arvosanaksi tyydyttävän. Saman järjestön puheenjohtaja Antti Pihlakoski arvioi suomalaisen yleisurheilun tason ”ei riittävän korkeaksi”.

EM-kisojen tulosten valossa Pihlakosken toteamuksen voinee suomentaa näin: yleisurheilulla menee huonosti.

SUL:n virallisesta maalista joukkue ei jäänyt toki kuin kaksi mitalia. Toinen puoli mitalia on tässä tapauksessa se tosiasia, että tavoite oli alun perin vaatimaton.

Kun rima on matalalla, eikä sitäkään ylitä, ei lopputulokseen edes saa olla tyytyväinen.

Erityisen heikoissa kantimissa on naisten yleisurheilu. EM-kisoihin matkasi vain seitsemän suomalaista naisurheilijaa, joista peräti kolme jäi vuoden tärkeimmällä hetkellä kokonaan ilman tulosta.

Osumatarkkuudessa on huomattavan paljon toivomisen varaa.

Miesten ilonaiheeksi on laskettava Tero Pitkämäen pronssin lisäksi melkein armosta matkaan lähetetyn 4×100 metrin viestijoukkue SM-tuloksineen sekä Petteri Laxin seitsemäs tila pituudessa.

Miksi Suomen tulisi menestyä yleisurheilussa maailman kisakentillä? Urheilussa idea on voittaminen, toissijaisesti mahdollisimman hyvä menestys. Edes suomalaiset eivät jaksa innostua omiensa konttaamisista silloin, kun on aika tehdä vähintään kauden paras tulos.

Suomi on ollut yleisurheilun pieni suurmaa. Perinteet edelleenkin velvoittavat – eivätkä ainoastaan yleisurheilun EM-kisoissa vaan jopa olympialaisissa.

Menneeseen ei kuitenkaan ole paluuta, joten katse on suunnattava tiukasti kohti tulevaisuutta. Suomesta tuskin tulee enää yleisurheilussa jättimenestykseen yltävää maata, mutta muutaman maailmanhuipun kasvattaminen ei ole pelkkää päiväunta!

SUL hakee lääkkeitä urheilun nousulle muun muassa yleisurheilun organisaation uudistamisesta, mihin viittaa EM-kisojen lausunnoissaan myös Pihlakoski.

Organisaatio ei urheile, joten liian paljon ei tältä suunnalta pidä odottaa. Tärkeintä on sittenkin lahjakkuuksien tien tasoittaminen aina korkeimmalle huipulle asti lajista riippumatta.

Vain harva suomalainen yleisurheilija urheilee rahasta. Rahan merkitystä ei silti voi väheksyä. Lupaavia yleisurheilijoita siirtyy niihin lajeihin, joissa liikkuvat suuret rahat ja samalla suuret mahdollisuudet.

Rahapula myös päättää edelleen varmasti monen lupauksen uran ennen aikojaan. Huippu-urheilu on päätoimista kovaa työtä, jossa paine menestyä on äärimmäisen kova.

Pelkällä rahalla Suomeen ei kasva kansainvälisen tason huippu-urheilijoita, mutta ilman rahaa menestys on saman sarjan sattuma kuin loton jättipotin voittaminen.

Päivän lehti

20.1.2020