Kolumnit Uutiset

Yksikätiset hoitamaan vanhuksia

Politiikassa lähes kaikki on mahdollista, tästä kielii hallituksen riita vanhusten hoitamisesta. Mielenkiintoinen vääntö, koska sen sisällä on tyhjää!

Kukaan ei tiedä, mitä tarkoittaa salaluku 0,7, silti hoitolaitosten henkilökunnan lukuun kytketystä luvusta kiistellään.

Edes lukua puolustava peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) ei tiedä sen sisältöä.

Vaikka luvun 0,7 salaisuus on ratkaisematta, korotti SDP:n puoluejohtaja Jutta Urpilainen vanhuslain historialliseksi remontiksi peruskoulu-uudistuksen rinnalle.

Jos
0,7 luetaan kuten se kirjoitetaan, pian kaikissa laitoksissa hoitaa kymmentä vanhusta seitsemän työntekijää.

Kesät ja talvet, arkisin ja pyhisin, päivin ja öin kaavalla 24/7.

Tämä on mielikuva, joka historiallisesta hankkeesta on kansalle annettu.

Onko tämä edes ministeri Guzenina-Richardsonin malli?

Vaikka
kysymys on vanhusten hoidosta, sillä on hinta. On ollut ja on tästä eteenpäinkin.

Kuntatyönantaja laskee lain lisäävän hoitolaskua 250 miljoonaa euroa vuodessa, SDP puhuu kuntien lisätuen tarpeeksi muutama kymmenen miljoonaa euroa.

Hintalapussa on 200 miljoonan euron heitto.

Kuntien rahat ovat aina riittäneet, kun hallitus on niin tulkinnut. Kunnilla ei ole vaihtoehtoa, sillä 0,7:n rikkomisesta rangaistaan.

Kunnat
joka tapauksessa saavat rahaa. Miten se tulisi jakaa, jotta jako kohtelisi kuntia oikeudenmukaisesti?

Lähtöruutu on tämä: kun valtio potee rahapulaa, pitäisi tukea jakaa mahdollisimman vähän ja vain oikeaan kohteeseen.

Tulisiko kunta, jossa vanhuksia jo hoidetaan uuden lain mukaisesti, jättää tuen ulkopuolelle? Tällöin valtio rankaisisi kuntia, jotka hoitavat asiansa jo nyt mallikelpoisesti.

Pitäisikö erityisesti tukea niitä heikon talouden kuntia, jotka eivät ole panostaneet vanhuksiin? Tämä tietäisi huonosti asioitaan hoitavien kuntien palkitsemista.

Rahanjako ei ole helppoa. Vanhuslain valossa on myös sujuvaa kysyä, mitä tarkoittaakaan se kuntien itsehallinto, jota kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) kuntaremontin vastustajat niin ylistävät.

Kuntatyöantajan
laskuissa vanhusten hoitamiseen tarvitaan 5 500 uutta työntekijää. Mistä valtava määrä otetaan, sekin on hämärän peitossa.

Kun valtio komentaa, kuntien on palkattava työntekijät vaikka vinku-Intiasta.

Joku valopää synnytti vanhustenhoitoon käsitteen käsipari, jota media hellii – kun tarvitaan lisää metsureita, ei koskaan puhuta johdonmukaisesti käsipareista.

Kaiketi on tarkoitus korostaa, että vanhusta hoitavalla pitää olla kaksi kättä. Miten muuten se voisi olla?

Jos työvoimapula kiihtyy oikein ankaraksi, pitänee joustaa ja sallia myös yksikätisten hoitajien palkkaaminen.