Uutiset

Yksinkin pärjää, jos on sellainen luonne

Sairaanhoitaja Riikka Saarinen ajaa punaisella Volkkarillaan kohti seuraavaa kotihoitopaikkaa. Perjantaiselle kierrokselle tulee mittaa noin 80 kilometriä; tosin päivä jakautuu kahteen eri lenkkiin.

-Aamupäivällä käyn neljässä paikassa, joista kauimmainen on 25 kilometrin päässä Lammin keskustasta.

Ensimmäisessä kotihoitopaikassa sairaanhoitaja mittaa verenpaineen ja -sokerin. Toisessa hän tekee aamupalaa ja kolmannessa jakaa lääkkeet dosettiin.

Joissakin paikoissa käydään viisi, kuusi kertaa saman päivän aikana, mutta kauempana asuvien vanhusten luona ei millään voida käydä niin usein.

–  Jos emme pääse ja vanhus haluaa asua kotonaan, täytyy hoito järjestää jotenkin muuten.

Moni dementikkokin asuu yksin kaukana palveluista. Saarisen mukaan heidän elämänsä täytyy vain tehdä niin turvalliseksi, että kotona pärjää.

-Esimerkiksi lieden sulakkeet täytyy ottaa pois.

Saarinen toteaa, että usein päätös kotona asumisesta riippuu siitä, minkälaisen riskin omaiset uskaltavat ottaa.


Itsenäistä työtä

Lammilla on kaksi kotihoitotiimiä, jotka hoitavat kolmessa vuorossa käynnit noin sadan vanhuksen luona. Kummassakin tiimissä on yksi sairaanhoitaja ja kuusi tai seitsemän lähihoitajaa.

-Tässä joutuu tekemään päätöksiä aika itsenäisesti verrattuna sairaanhoitajiin, jotka tekevät työtä osastoilla. Onneksi meillä on hyvät tiimit.

Koska välimatkat ovat pitkiä, työn edellytys on oma auto tai ainakin ajokortti. Kotihoidolla on käytössään kaksi kaupungin autoa.

-Yövuorossa hoidamme myös palvelukodin turvapuhelinhälytykset. Hälytyksiä voi tulla Tuuloksesta asti.

Saarisen mukaan matkojen pituus tekee työstä haasteellista. Varsinkin talvella auraamattomia syrjäteitä ajellessa alkaa aikataulu painaa päälle.


Paikkoja yhä avoinna

Saarinen harmittelee, että he eivät pysty tarjoamaan kaikille tasapuolisesti apua. Pitkän matkan takana asuvat jäävät vähemmälle huomiolle.

-Resurssit eivät yksinkertaisesti anna myöten.

Palvelupäällikkö Helvi Mäyrän mukaan koti- ja asumispalveluihin saatiin viime vuonna uusia toimia, mutta osa toimista on edelleen avoinna.

-Nykyisellä hoitajamäärällä pystymme vastaamaan välttämättömiin asiakkaiden hoito- ja hoivatarpeisiin.

Kaikki uudet asiakkaat pystytään ottamaan vastaan, mutta Mäyrän mukaan se vaikuttaa hoitajan käyttämään aikaan asiakkaan luona.


Poika käy silloin tällöin

Saarinen koputtaa lammilaisen Martta Heinosen ovelle.

-Käymme Martan luona maanantaisin ja perjantaisin. Muuten hän on omaisten ja naapureiden avun varassa. Vanhusten hoitoa ei voi täysin jättää yhteiskunnan vastuulle.

Vaikka vanhus tarvitsisikin hoivapaikkaa, paikan saamiseen voi mennä aikaa. Saarisen mukaan sen, miten pitkään haluaa asua kotona, pitäisi olla vanhuksen ja hänen omaistensa asia.

87-vuotias Heinonen viihtyy kotona, vaikka kauppamatkakaan ei onnistu omin voimin.

-Ei kai täältä enää kulje edes linja-auto keskustaan. Palvelutaksi kulkee, mutta en ole käyttänyt sitä.

Torstaisin Heinonen käy palvelukeskuksessa saunassa ja tapaamassa tuttuja. Hänen poikansa käy silloin tällöin hakemassa pyykit ja katsomassa, että kaikki on kunnossa.

-Ei hän kovin usein pääse, koska asuu Helsingissä. Jokaisella on oma elämänsä. Kyllä yhteiskunnankin pitäisi meistä huolta pitää.


Tottunut hiljaiseloon

Elämä on hiljaiseloa, päivä kerrallaan, Heinonen naurahtaa. Telkkarista on seuraa iltaisin, päivisin aika menee askareita tehdessä. Heinonen hakee lämmityspuut vajasta ja tekee ruuatkin itse.

-Kotona saa olla niin kuin itse haluaa. En ole seuraihminen, olen tottunut hiljaiseloon ja yksin olemiseen. Mielestäni kotona pärjääminen on luonnejuttu.

Jos Heinosen pitäisi lähteä kotoa, hän toivoo, että palvelutalopaikka löytyisi Lammilta. Hämeenlinnan keskustaan hän ei halua.

-Olen ikäni maalla asunut ja Lammillakin vuodesta 1943 alkaen.

Saarinen alkaa tehdä lähtöä seuraavaan paikkaan. Aina lähtö ei ole helppo, sillä joitakin vanhuksia on vaikea jättää yksin. Varsinkin silloin, jos puoliso on kuollut, vanhuksen yksinäisyys näkyy selkeästi.

-Joskus sitä viettää unettomia öitä, kun miettii, pärjääkö asiakas yksin, Saarinen tunnustaa. (HäSa)