Uutiset

Yksityisen rahan pelko jäytää hoiva-alaa

Suomi voisi edistää kansalaistensa terveyttä ja hoivaa heidän ehdoillaan sekä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöllä. Kipeästi tarvittavien uudistusten eteneminen on kuitenkin todella tahmeaa. Yksi syy on henkilöstöjärjestöjen vastarinta. Asiantuntijat ihmettelevät, miksi pääomarahoittajien sijoitukset eivät tahdo kelvata pääomaköyhän maan päättäjille.
 
Tavoite on kirkas kuin profeetan näky. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen julkisista ja yksityisistä palveluista pitää muodostaa yksi yhteiskunnan varoilla rahoitettava kokonaisuus, josta asiakas voi vaikkapa palvelusetelillä valita haluamansa palat.
 
Suomalaiset osaavat kuitenkin tehdä kirkkaasta sumeaa. Sotesta tulee sosetta. Rahoittaminen muuttuu rahastamiseksi.
 
Hoiva-ala on tästä hyvä huono esimerkki.
 
Pääosin poliittisista syistä julkisen ja yksityisen palvelutuotannon orastavaan rinnakkaiseloon on tullut ryppyjä. Nurinkurista kyllä, yksityisiä hoivapalveluja alettiin katsoa karsaasti sen jälkeen, kun kokoomuksen Jyrki Katainen aloitti pääministerinä vuonna 2011.
 
Neljään kirjaimeen tiivistettynä yksi syy on sote. Se on jumiuttanut keskustelun painopisteen julkiselle puolelle.
 
Toisen vahvan vastavoiman osaa nimetä työ- ja elinkeinoministeriön kehitysjohtaja 
Ulla-Maija Laiho. 
 
Se on terveydenhuollon ja sosiaalialan henkilöstö kaikkine järjestöineen. Sektori on 400 000 työntekijällään Suomen työllistävin. Yli 300 000 henkeä tuosta väestä tekee töitä julkisella puolella.
 
– Kyse on voiman ja vallan ylläpitämisestä sekä äänestäjien ratkaisuista sen jälkeen, kun heille vakuutetaan, että ”teitä ei siirretä yksityisille” ja ”kyllä kunta hoitaa”, Laiho sanoo 40 vuoden työkokemuksella.
 
– Totta kai me tarvitsemme julkisesti rahoitettavan hyvinvointijärjestelmän, mutta sitä pitää uudistaa. Miksi me ainoana maana maailmassa pidämme kiinni tästä kuntasysteemistä? Mistä on tullut se viisaus, että tämä täysin poikkeuksellinen järjestelmä on ylivertainen?
 
Sen suojelussa työntekijöiden henkilöstöjärjestöt ovat kunnostautuneet erityisen mallikkaasti. Kun terveydenhoidon ja sosiaalihuollon osaavan työvoiman saannin turvaamiseksi pantiin alulle hoiva-avustajakoulutus neljä vuotta sitten, järjestöt havahtuivat heti vastustamaan sitä.
 
– Hoiva-avustajan roolina on auttaa mummoja ja pappoja arkisissa askareissa, jotta he voivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tällöin pitkän koulutuksen saaneiden ei tarvitse työssään täytellä liinavaatekaappeja, Ulla-Maija Laiho selittää.
 
Pitkän, pitemmän ja pisimmän koulutuksen saaneita tarvitaan tulevaisuudessa paljon. Seuraavien 10–15 vuoden aikana lähes 50 prosenttia alan väestä jää eläkkeelle ja siirtyy vähitellen itse hoidettavien ja hoivattavien joukkoon. Työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat puolestaan pieniä.
 
– Yhtälö on niin hankala ja tilanne niin huolestuttava, että se voi vaarantaa muiden alojen kehityksen, Laiho arvelee.
 
– Kansainvälisellä rekrytoinnilla ongelmaa ei hoideta. Suomi ei ole vetovoimainen maa. Sen ymmärtää jo, kun katsoo marraskuussa ikkunasta ulos.
 
Laihon mielestä puolueet vasemmalta oikealle ovat kaiken tämän edessä hukassa. Tietoa on, mutta johtopäätöksiä kaihdetaan. Analyysi maan ja maailman tilasta puuttuu.
 
– Siksi on ymmärrettävää, että kansalaiset ovat ymmällään. Moni kysyy, miten minun käy ja menetänkö nyt jotain?
 
Hoito ja hoiva työllistävät yrityksissä kaiken aikaa enemmän väkeä.
 
Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen mukaan toimialan bruttopalkkojen summa kasvoi heinä–syyskuussa 4,7 prosenttia. Se on poikkeuksellista aikana, jolloin monelta muulta alalta saadaan miinusmerkkisiä lukuja. Yritysten lukumäärä on sen sijaan lievässä laskussa. Palkkasumman kasvu on siis seurausta keskittymisestä ja olemassa olevien yritysten laajentumisesta.
 
Tyypillisen tarinan kertoo Sosiaalialan työnantajien johtava elinkeinoasiantuntija  Aino Närkki.
Siinä palataan 1990-luvun puoliväliin. Sairaanhoitaja perustaa miehensä kanssa kalliilla lainalla pienen tehostetun valvonnan hoivakodin ja tekee siinä töitä vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa. Nyt hän on eläkeiän kynnyksellä.
 
– Silloin 20 vuotta sitten tällaisen yrityksen perustaja oli sauvakävelevä keski-ikäinen nainen, terveydenhuollon ammattilainen, joka osasi sen homman todella hyvin. Liike-elämässä hän oli kuitenkin onneton tapaus, Aino Närkki tuumaa.
 
– Sillä ammattiosaamisella yritystä on pyöritetty. Siksi on yksinomaan onnellista, jos joku nyt haluaa ostaa firman.
 
Närkin mielestä ”akka ja ämpäri” ei enää riitä esimerkiksi vanhusten asumispalveluyrityksen perustaksi.
 
Samaa sanoo alaa eniten Suomessa tutkinut tutkijayrittäjä  Pekka Lith. Hänen mukaansa pienten ja keskisuurten hoivayritysten määrä hupenee. Niiden rahkeet eivät enää yksinkertaisesti riitä. Nyt tarvitaan leveämpiä hartioita.
 
Pekka Lithin mielestä Suomen sosiaali- ja terveysalan mielipideilmastoa hallitsee menneisyyden huuruista kumpuava omituinen ideologinen jäänne: julkinen hyvä, yksityinen paha.
 
– Meillä paheksutaan hoiva-alan yrittämistä. Siis sitä että joku ansaitsee sillä jotain, ja että se on muka jostain pois.
 
– Ajatellaanpa nyt, missä tilassa tämä pääomaköyhä maa on. Teollisuudella menee kehnosti, ja se heijastuu koko yhteiskuntaan. Silti meillä laaditaan kalliita vanhuspalvelulakeja, joiden toteutukseen ja valvontaan ei ole varaa.
 
Jatketaan ajattelua: Suomeen ilmaantuu tässä tilanteessa pääomarahoittajia, jotka eivät ole korealaisia tai venäläisiä telakkamiehiä, vaan osin jopa suomalaisia sijoittajia. He palkkaavat terveysalan ja sosiaalipuolen töihin työntekijöitä, rakentavat toimitiloja, kehittävät palveluja ja maksavat veroja. Mitä Suomi vastaa?
 
– Ei kiitos, ei yksityistä pääomaa näille aloille, tutkijayrittäjä Pekka Lith vastaa Suomen puolesta.
Kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho jatkaa kysymällä, voiko joku olla melkein raskaana.
 
– Siis voiko kannattaa markkinataloutta, mutta ei kuitenkaan tietyillä aloilla, Laiho täsmentää.
Ehkä Suomi-neito voi.
 

Kaupoilla vaurastunut yrittäjä tähyää Venäjälle

 
Hoivakoti Tuulikanteleen ruokasali näyttää kiiltäväpintaisesta mainoksesta repäistyltä. Katossa sädehtivät kristallikruunut, sähkötakassa loimuavat liekit ja jugend-sohvalla loikoilee rotukissa. 
Uudenkarheassa talossa kaksi vuotta asunut Anke Hurrila selailee sohvalla runokirjaa. Tyylikkäästi pukeutunut vanhus kertoo viihtyneensä talossa hyvin.
 
Suomen toiseksi suurimman hoiva-alan yhtiön, Esperi Caren, omistama hoitokoti Kauhajoella on myös venäläiseen makuun. Sen tietää kiinteistön omistaja, Karvonen Invest Oy:n toimitusjohtaja
Jani Karvonen.
 
Karvonen myi hoivakotipalvelut Kauhajoella ja Kurikassa alkuvuodesta Esperille, mutta säilytti kiinteistöt yhtiönsä omistuksessa.
 
Nyt Karvonen aikoo myydä hoitokotikonseptinsa Venäjälle, Moskovaan ja Tjumeniin. Pakettiin sisältyvät sekä hoivapalvelumalli että rakennukset.
 
Suunnitelmat ovat pitkällä. Karvosen yhteistyökumppanit Moskovasta kävivät hiljattain Kauhajoella tarkastamassa paikat.
 
– Heidän mielestään täältä puuttui vain vastaanottovirkailija, Karvonen toteaa.
 
Talouspakotteet, ruplan kurssin romahtaminen ja itänaapurin talouden syöksykierre eivät ole syöneet Karvosen luottamusta vientihankkeen toteutumiseen.
 
– Olemme menossa sinne tosissamme. Investoinnit ovat jo nyt tulleet maksamaan meille satatuhatta euroa. Tämä on pitkäjänteistä työtä, Karvonen sanoo.
 
Kesällä Moskovassa käyneen Karvosen mukaan uskoa on myös venäläisillä.
 
– He toivoivat kovasti, että pääsisimme eteenpäin. Myös elinkeinoministeriö ohjeisti meitä jatkamaan neuvotteluita.
 
Markkinat ovat valmiina: Venäjällä on arviolta yli 40 miljoonaa eläkeläistä. Vuosittain eläköityy noin miljoona venäläistä lisää. Lain mukaan vastuu vanhuksista on heidän lapsillaan.
 
Rikastuneilla venäläisillä olisi käyttöä yksityisille hoivakodeille, joita maassa on julkisten laitosten lisäksi vähän.
 
– Venäläiset luottavat suomalaiseen osaamiseen, mutta eivät omiin lääkäreihinsä. Terveystietoa etsitään mieluummin Googlesta.
 
Karvosen mielestä terveys- ja hoivapalveluiden viennistä keskustellaan yllättävän vähän.
 
– Se on yksi tulevaisuuden toimialoista. Myös terveysturismi Suomeen lisääntyy.
 
Yrittäjä ei pidä mahdottomana sitäkään, että tulevaisuudessa myös suomalaiset etsivät hoivapalveluita maan rajojen ulkopuolelta.
 
– Jos hoidon hinta karkaa pilviin, saatetaan lähteä Viroon hoidettavaksi. Venäjälle lähtö on kyllä liian kaukaa haettua.
 
Karvonen ei kadu osakekauppojaan Esperi Caren kanssa. Kauppojen ansiosta yrittäjä on vaurastunut. Sitä hän ei kerro, onko yksi kymmenistä uusmiljonääreistä, joita Suomessa Esperin ostojen ansiosta on.
 
– Se nähdään ensi vuoden verotilastoista.
 
Pääomasijoittaja CapManin omistama, aggressiivisesti toimintaansa kasvattanut Esperi Care on ostanut kuudessa vuodessa jo 58 pienempää hoiva-alan yritystä. Tavoitteena on jatkaa kasvua.
 
Karvosen mukaan moni yrittäjä pitää myymistä juuri nyt viisaana. Toinen, riskialttiimpi vaihtoehto, on käydä kilpasille hoiva-alan superjättien, Esperin, Attendo Hoivan ja Mainio Vireen kanssa.
 
– Monella on miljoonavelat ja pelko tulevaisuudesta, Karvonen toteaa.
 
Myös sote-ratkaisun mahdolliset seuraukset, kuten armoton kilpailutussota ja pudotuspeli, pelottavat yrittäjiä. Karvonen toivoo, ettei pelin pahin häviäjä olisi vanhus.
 
– Vanhuksilla pitää olla vapaus valita itse hoitopaikkansa. (HäSa-LM)
 

Asiasanat