Kolumnit Uutiset

Yleensä olen pitänyt itseäni vain ihmisvihaajana

Suomen istuva pääministeri Alexander Stubb julisti, kun hänet oli viime kesänä valittu kokoomuksen puheenjohtajaksi, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat.

Otetaan siis nyt kaikki irti näistä Stubbin vapaamielisen tasavallan kevään hetkistä. Viime aikoina on näyttänyt galluppien valossa siltä, että suvaitsevaisia kun emme halua olla, niin olkaamme kepulaisia.

Stubb on suomalaisille liian sanavalmis ja ulospäin kaikilla kielillä suuntautunut ekstrovertti. Meillä on ilmeisesti kaipuu jörrikkämäisempään komentoon, jossa tankeroenglanti sanotaan niin kuin se on.

Kaikkihan me olemme ihan hiljan maalta muuttaneita. Meillä on lähtemätön kaipuu kuviteltuun maaseudun rauhaan ja Kekkosen aikaan: ikuisesti vihannoivien kukkaketojen laidoille ja maitolaiturille.

Jokaisella pojalla on ollut moponsa, jota sai rassata aivan rauhassa siellä hämärässä verstashuoneessa. Televisiostakin rajuinta actionia oli Vaahteramäen Eemeli.

Kevät on siitä sietämätöntä aikaa, että kaikkinainen ekstroverttien levottomuus valtaa alaa niin työpaikoilla, oppilaitoksissa ja missä ihmiset nyt kokoontuvatkin joukkioiksi.

Projektien lähestyvän deadlinen huomaa siitä, kun projektiryhmien jäsenet etsivät lakkaamatta toinen toisiaan.

Vähintäänkin korkokengät pitäisi kieltää avokonttoreissa, eikä pääasiallinen pontimeni nyt ole huoli ilmeisen uhanalaisten linoleumilattioiden puolesta tai selkävaivojen huolestuttava esiintymistiheys jo hyvinkin nuorissa ikäluokissa.

Ajattelen, kuten niin usein, lähinnä vain itseäni. Tulevaan puheenjohtaja Juha Sipilän tasavaltaan korkkarit sopivat onneksi äärimmäisen huonosti. Kopisevat kengät on vaalien jälkeen sallittu vain tanhupiireissä, muuten tassutellaan villasukissa.

Introvertit eli me parhaiten ihan vaan itsemme kanssa viihtyvät ihmiset on takavuosina luokiteltu Amerikassa sairaiksi.

Yleensä olen pitänyt itseäni vain ihmisvihaajana, jota vain yksinkertaisesti tympii, kun ihmiset singahtelevat edes takaisin muka jollakin tähdellisellä asialla, vaikka saisivat paljon enemmän aikaan keskittymällä työhönsä.

Lapsenakin kiipesin mieluiten puuhun, kun siellä ei ollut ketään häiritsemässä.

Luin avartavan artikkelin ruotsalaisesta henkilöstökouluttajasta Linus Jonkmanista, joka on sitä mieltä, että työpaikkojen todellisia voimavaroja ovatkin hiljaiset B.Virtaset.

Ruotsalaisen Jonkmanin ajatukset saavat tukea viisaaksi mieheksi entuudestaan tietämältäni historian professorilta Juha Siltalalta: Ihminen on sosiaalinen eläin, jonka huomiosta osa kiinnittyy jatkuvasti siihen, mitä ympäristössä tapahtuu.

Avokonttorissa, jossa aluksi yritin tätäkin kirjoittaa, huomio hajaantuu väkisin vääriin asioihin, kun niskan takana on koko ajan joku. Kahvilassakin menen istumaan sellaiseen pöytään, että näen varmasti ovelle.

Päivän lehti

1.12.2020

Fingerpori

comic