Uutiset

Yleinen asevelvollisuus on kansan tahto

Suomalaiset haluavat säilyttää maanpuolustuksen kulmakivenä yleisen asevelvollisuuden. Tohtori Arto Nokkalan tutkimuksen mukaan ammattiarmeija ei saa laajaa kannatusta, vaikka Suomi saattaa olla pian lähes ainoa maanosamme maa, jossa jokainen terve 18-60-vuotias mies on asevelvollinen.

Tohtori Nokkala on tutkinut kansalaisten käsityksiä maanpuolustutukseen jo 1990-luvulta asti. Yleistä asevelvollisuutta puoltavat historialliset syyt ja Venäjän sotilaallinen uhka, vaikka sitä ei ääneen tohdita sanoakaan. Kuudenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat ovat edelleen suomalaisten mielissä. Maanpuolustus halutaan pitää lujasti omissa käsissä.

Suomi on kieltämättä hiukan oudossa seurassa. Yleinen asevelvollisuus on lisäksemme vain Turkissa, Kreikassa ja Kyproksella. Niiden ratkaisut johtuvat paljolti niin ikään historian tapahtumista ja sen ohella maantieteestä.

Monet läntisen Euroopan ovat siirtyneet palkka-armeijoihin tai valikoivaan asevelvollisuuteen. Eräissä maissa, muun muassa Ruotsissa kaikki asekuntoiset eivät pääse tai joudu armeijaan.

Puolustusvoimien budjetti on vuosittain parisen miljardia euroa. Se on valtion kokonaismenoista alle 6 prosenttia ja bruttokansantuotteesta 1,4 prosentin luokkaa. Summalla on koulutettu vuosittain noin 25 000 sotilasta ja siitä maksetaan palkka 16 500 puolustusvoimien palveluksessa olevalle, joista noin 8 500 on ammattisotilaita. Materiaalihankinnat nielevät myös osansa.

Puolustusbudjetti ei tosin kerro totuutta, sillä puolesta vuodesta vuoteen kestävän palvelusajan työtulot jäävät varusmieheltä saamatta ja työnantajat joutuvat luovuttamaan henkilöstöään palvelukseen. Puolustusvoimien komentajan, amiraali Juhani Kaskealan mukaan kansakunta maksaakin selkänahastaan puolustusmenoja budjettirahoituksen lisäksi.

Yleisellä asevelvollisuudella on vankka perustansa, mutta armeija kulkee kohti ammattilaisuutta monissa toiminnoissaan. Nykyaikainen sotilasteknologia vaatii erikoisosaamista, johon ei varusmiehiä palvelusajan kestäessä kyetä kouluttamaan. Kansainväliset tehtävät, rauhanturvatyö ja kriisinhallinta ovat niin ikään ammattilaisten työtä, joihin asevelvollisia ei ole syytä määrätä.

Jos ja kun puolustusvoimien päätehtävä säilyy tulevaisuudessakin Suomen puolustamisessa, kansalaiset tuskin muuttavat käsityksiään asevelvollisuudesta. Palvelukseen vuosittain astuvat ikäluokat ovat pienentymässä, mikä merkitsee jo aivan lähiaikoina varuskuntien vähentämistä ja armeijan sisäisiä uudelleenjärjestelyä laajemminkin. Yhteistyö siviilimaailman kanssa on tiivistymässä, kun muun muassa huoltotehtäviä ulkoistetaan.

Armeija keskittyy entistä selkeämmin joukkojen koulukseen ja puolustusvalmiuden ylläpitoon. Ydintehtävien hoitoon asevelvollisuusarmeija sopii edelleen erinomaisesti eikä se sulje pois kansainvälistä yhteistyötä.

Tohtori Nokkalan tutkimus osoittaa,!että suomalaisten maanpuolustustahto on vahva. Suomi on maa, jota kannattaa puolustaa ja se koetaan kansalaisvelvollisuudeksi.