fbpx
Uutiset

Ylellä vaara jämähtää paikoilleen

Hämeenlinna 9.9.2006

Maamme kansallinen yleisradioyhtiö Yleisradio Oy, puhekielessä Yle, täyttää tänään 80 vuotta. O.Y Suomen Yleisradio A.B. perustettiin vuonna 1926, seuraavana vuonna eduskunta hyväksyi uuden yhtiön toimintaa säätelevän radiolain.

Sekä Ylelle että suomalaisuudelle on kutkuttavan kuvaavaa, että Ylen ensimmäinen urheiluselostus välitettiin kuuntelijoille Ruotsi-Suomi-maaottelusta aina Tukholmasta asti.

80-vuotias Yle on ollut aina näihin päiviin asti kiinteä osa suomalaisten arkea ja juhlaa. Voi vain kuvitella, mikä oli kansallisen radioyhtiön merkitys sodan raskaina vuosina.

Mitä olisi suomalaisen urheilun historia ilman suoria tv-lähetyksiä, jotka ovat todistaneet muun muassa hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemen ja juoksija Lasse Virenin olympiavoittoja.

Ylen historiassa ei voi vieläkään ohittaa Eino S. Revon 1960-luvun jälkipuolison pääjohtajakautta. Yle oli tuolloin roolissa, jossa se vaikutti jopa eduskuntavaalien tulokseen.

2000-luvulla on aika jo myöntää, että yhteiskunnan ravistelu oli sinänsä jopa paikallaan. Yle kuitenkin harjoitti monessa mielessä ohjelmapolitiikkaa, joka tuki demokraattisten yhteiskunnan kaatamiseen pyrkivää äärivasemmistoa. Yle teki virheitä, joista se maksoi kauan suurta laskua.

Varsinkaan yhteiskunnan omistamalla kansallisella mediayhtiöllä ei ollut varaa ratkaisuihin, jotka nakersivat sen perimmäistä luottamusta puolueettomana tiedonvälittäjänä.

Tänään Ylen asema on jopa vaarallisen vakaa. Suomalaiset ovat kasvaneet vauvasta aikuiseksi Ylen varjossa ja ehkä tästäkin syystä sen uudistaminen on silmiinpistävän vaisua.

Yle edustaa Suomessa turvallisuuden tunnetta pönkittävää muuttumattomuutta, eikä Ylellä tunnu olevan mitään tätä kunniaa vastaan. Toki Yleä on uudistettu, mutta askeleet ovat olleet kerta toisensa jälkeen pieniä.

Perusteellista ja syvällistä keskustelua Ylen asemasta on käyty tuskin lainkaan.

Yle on kaikkein haluttomin punnitsemaan asemaansa. Keskustelu tapaa alkaa ja samalla päättyä siihen alleviivaukseen, että Yle on julkisen palvelun laitos, jonka täytyy täyttää lain sille velvoittamat tehtävät.

Laista ei ole Ylen muuttumattomuuden ankkuriksi, sillä tarpeen tullen lakeja voi vapaassa maassa muuttaa.

Tarvitaanko Suomessa tänään Ylen kokoista ja hintaista organisaatiota julkisten palvelujen takaamiseksi? Kysymys on yksinkertainen – ja Ylelle ilmeisen kiusallinen.

Mitä sitten tarkasti määriteltynä ovat paljon hoetut yleiset palvelut? Yle on rakentanut julkisista palveluista kuvun, jonka alle mahtuu aivan mitä ohjelmaa tahansa! Olisi jo vihdoin aika määritellä edes ne ohjelmapalvelut, jotka eivät ole julkista palvelua.

Entä mitä perusteita on tv-luvan pakkomaksulle maailmassa, jossa katsoja voi seurata kymmeniä tv-kanavia edes piipahtamatta Ylen kanavilla?

Menot