Uutiset

Ylen laihdutuskuurille ei vaihtoehtoja

Yleisradio vähentää henkilöstöään ja karsii lukuisia oheis- ja tukitoimia, jotka eivät suoranaisesti liity yhtiön perustehtävään. Tavoitteena on katkaista vuosia jatkunut tappiokierre, mutta niin, ettei television katsoja ja radion kuuntelija huomaa saneerausta tiedotusvälineitä päivittäin seuratessaan.

Tavoitetta ei ainakaan voi kunnianhimon puutteesta moittia. Jos tarjonta pystytään pitämään vähintään nykytasolla, mutta nelisensataa pienemmällä henkilöstömäärällä, se osoittaa, että Ylessä on ollut löysää tai talossa on tehty tarpeettomia töitä.

Henkilöstön vähentäminen on poikkeuksetta vaikeata ja erityisen tuskallista se on valtion omistamassa yhtiössä. Yleisradion lähetykset keskeytyivät eilen, kun henkilöstö marssi ulos työpaikaltaan vastalauseeksi irtisanomisille.

Mielenilmaus oli odotettu reaktio, mutta se ei poista ikävää tosiasiaa, ettei vanha meno voi jatkua.

Lähivuosina huomattava määrä yleläisistä saavuttaa eläkeiän, yleläisistä noin 370. Se merkitsee irtisanottavien määrän rajoittumista 100-200 henkilöön eli helpottaa tervehdyttämistä.

Kun eläkkeelle lähtevien tilalle ei palkata uusia työntekijöitä, työt on järjestettävä taloon jäävien kesken uudestaan ja niitä on myös ulkoistettava. Lähes jokaisessa yrityksessä lukuisia tukitoimintoja on siirretty yrittäjävetoisiksi eivätkä tulokset ole lainkaan huonoja. Jokaisen autonkuljettajan, siivoojan, lavastajan tai kampaajan ei ole välttämätöntä saada palkkaansa suoraan Yleltä.

Yleisradion taloutta on viime vuosina yritetty tervehdyttää jo ennen maanantaina hallintoneuvoston hyväksymää ohjelmaa. Toimet eivät kuitenkaan ole purreet, ne ovat olleet riittämättömiä.

Viestinnän kenttä on rajusti muuttunut sitten Yleisradion monopoliaikojen. Yhtiö ei reagoinut muutoksiin kyllin ripeästi ja tilanne pääsi kestämättömäksi. Kierteen oikaisemiseksi heti alkuunsa ei löytynyt rohkeutta, ei ehkä poliittista tahtoakaan.

Kansalaisilla on oikeus saada lupamaksulleen kunnon vastine. Parinsadan euron lupamaksu alkaa olla kipurajoilla ja tämä on onneksi myös Ylessä ymmärretty. Niinpä maksuihin on tulossa vain maltilliset, muutaman prosentin korotukset lähivuosina, jotka vastaavat yleistä kustannusten nousua.

Kun lupamaksujen korotuksen tie on nyt suljettu, eikä valtion budjettivaroista enää heru apua, vaihtoehdoksi jää ytimiin menevä tervehdyttäminen.

Kilpailu eri kanavilla on ankaraa ja terävöityy vuosi vuodelta. Kotimaisten tuottajien ohella yleisön ajasta kilpailevat myös lukuisat ulkomaiset kanavat, joista osa on maksullisia.

Ylikansallinen viihdeteollisuus on siivunsa ottanut eikä Ylen ole viisasta lähteä kilpailemaan sen kanssa kevyestä tarjonnasta. Asiaohjelmille, kulttuurille ja uutisille, toki tasokkaalle viihteellekin on aina vastaanottajansa, jos laadusta pidetään kiinni. Mikä tahansa hömppä ei kelpaa, kansalaiset osaavat valita ja vaatia laatua.

Sen tarjoamisessa Yleisradiolla on edelleen osaamista ja velvoittavat perinteet.