Uutiset

Ylen ratkaisuissa vakuuttaa nopeus

Yleisradio pystyi tekemään ohjelma- ja kanavauudistuksen hämmästyttävän nopeasti, ilman venkoiluja. Rukkauksen vauhti oli niin kova, että Suomen Journalistiliitto katsoi Ylen unohtaneen kokonaan asiaan kuuluvat yt-neuvottelut. Toimitusjohtaja Mikael Jungner vastasi tylysti, että Ylellä on erityislain suoja tehdä päätöksiä ja käynnistää vasta sitten yt-neuvottelut.

Päätöksenteon nopeus on ennen muuta näyttö Jungnerin ja Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajan Hannu Olkinuoran yhteistyön sujumisesta. Kaksikko oli varmistanut taustansa, mutta ei olisi lainkaan ihme, jos Yleä lähellä olevat poliitikot katsovat tulleensa sivuutetuiksi.

Jungner ja Olkinuora tiesivät vallan hyvin, että poliitikkojen ja Ylen ay-väen on koko tavalla turha purnata sen jälkeen, kun Ylen remontista on kansalle tiedotettu.

Ylen uudessa suunnassa on rohkeita piirteitä. Tällaiseksi on laskettava YLE24:n ja YleQ:n lakkauttaminen vielä tämän vuoden puolella. Radion puolella Yle laskee olevan tilausta puhekanavalle. Mitä Yle ajaa lopulta takaa, sen näyttää vasta aika. Tuskin Suomeen sentään syntyy radiokanavaa, jossa ei lainkaan soiteta musiikkia.

Ylen remontin tiedottamisessa oli outoja painotuksia. Uutisissa muun muassa väitettiin Ylen aivan tietoisesti jättäneen tilaa kaupallisille radioasemille. Nämä puheet voi kuitata lähes propagandaksi. Vapaaehtoisuus on kaukana, kun Ylen on rahapulan takia pakko keskittää toimintaansa, valita painopisteitä.

Ei Ylelläkään ole varaa noin vain luopua yleisöstään!

Yle uskoo internet-palvelujen tulevaisuuteen. Yhtiön panostusta tähän suuntaan voi kuvata yllättävänkin suureksi. Päätöksellä on perusteensa. Myönteisen vastaanoton keskellä vain unohtui yksi keskeinen tosiasia: kaiken aikaa kallistuvan lupamaksun maksajat kustantavat internet-palvelut ilmaiseksi henkilöille, jotka eivät suostu lunastamaan lupamaksua.

Millä oikeudella Yle yleensä tarjoaa ilmaispalveluja?

Ylen ratkaisu on niin suuri paketti, että sen punainen lanka saattaa jäädä piiloon. Pelkästään YLE24:n lakkautus ja suoriin lähetyksiin keskittyvän Yle Extra -kanavan perustaminen reivaa Ylen linjaa viihteelliseen suuntaan.

Jungner ja Olkinuora ovat viljelleet Ylen yhteydessä erittäin mielellään julkisen palvelun käsitettä. Se on edelleen päivittämättä 2000-luvulle. Miten julkisen palvelun tehtävään istuu Ylen viihteellistyminen? Eikö YLE24:n lakkauttaminen ole selän kääntämistä julkiselle palvelulle?

Ylen remontti jäi edelleen kesken juuri siksi, ettei Ylen johdolla tunnu olevan halua ja voimaa ryhtyä keskustelemaan julkisen palvelun periaatteen sisällöstä. Kun tehtävä vaikuttaa vaikealta, Yle voisi lähestyä tehtävää helposta kulmasta. Mikä ei ole Ylen mielestä sille kuuluvaa julkista palvelua?

Mikä ei ole Ylen mielestä sille kuuluvaa julkista palvelua?