Uutiset

Ylimääräinen käsipari tulisi tarpeeseen Helmin hoidossa

Kotona vaikeasti sairasta lasta hoitavat äidit eivät tiedä olevansa omaishoitajia.

Pikkuinen Helmi ei arkaile yhtään tuntemattomia, vaan pyrkii innokkaasti syliin heti kun olohuoneeseen astellut vieras on istahtanut nojatuoliin. Jaana Lehto hymyilee vieressä, sillä viime talvisesta vierastamisesta ei tytön otteissa näy enää jälkeäkään.

– En ole koskaan osannut surra sitä, että sain down-lapsen. Oikeastaan tuntui, että niin oli tarkoitettukin. Helmi on ihana lapsi, äiti kertoo.

Vapaata aikaa ei kotiäidille juuri jää, sillä perheessä on erityistä hoitoa vaativan lapsen lisäksi kaksi muutakin tenavaa. Kouluikäinen Viivi sekä 5-vuotias Oiva. Lehto on ollut äitiysloman jälkeen vuoden hoitovapaalla ja hän arvelee, että lasten kanssa menee kotona vielä toinen.

Jaksamisen rajat vastassa

Lehto haki pari viikkoa sitten sosiaali- ja terveystoimelta omaishoidontukea. Jos tuki myönnetään, minimisumma on 300 euroa kuukaudessa. Tukea kaivattaisiin kuitenkin myös käytännössä esimerkiksi kotipalveluna.

– Kyllä apukädet olisivat tarpeeseen. Tosin meidän perheen pelastuksena ovat lähellä asuvat isovanhemmat, joilta saa tukea etenkin isompien lasten hoidossa. Lisäksi Vivo-projektin Essi on käynyt auttelemassa minua silloin tällöin.

Viime vuoden keväästä Hämeenlinnan Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:ssä pyörinyt Vivo-projekti on kartoittanut hämeenlinnalaisten erityistä hoitoa vaativien lasten äitien tilapäishoidon ja tuen tarvetta.

– Nämä äidit saavat hirveän vähän tukea. Kyselyistä kävi ilmi, että he tarvitsisivat apua lastenhoitoon ainakin kerran viikossa, Essi Karevaara-Honkala kertoo.

Hänen mukaansa monet äidit eivät edes tiedä olevansa omaishoitajia, sillä on luonnollista että pitkäaikaisesti sairas tai vammainen lapsi hoidetaan kotona. Omaa aikaa kaivataan, mutta tukea lasten hoitamiseen ei osata vaatia.

Karevaara-Honkala mukaan useilla erityislasten perheillä onkin ongelmia jaksamisen kanssa.

– Vanhemmat ovat väsyneitä, sillä lapset ovat usein sekä pitkäaikais- että monisairaita. Oman ajan ottaminen ja tilanteesta irtautuminen ei ole helppoa.

Hoito sitoo ympäri vuorokauden

Jaana Lehto kertoo, että hän joutuu usein lähtemään Helmin kanssa sairaalaan pitkiksikin ajoiksi. Tällöin isommat lapset menevät isovanhempien luokse tai kavereilleen.

-Miehelläkin päivät venyvät matkatöiden takia pitkiksi, joten hoidon järjestäminen on senkin suhteen vähän hankalaa, Lehto sanoo.

Helmin hoito sitoo perhettä ympäri vuorokauden, sillä monien sairauksien takia vanhempien pitää olla valppaita yölläkin.

Lehto on kuitenkin itse opiskellut aikoinaan sosiaalialaa, ja häneltä löytyy sekä kokemusta että koulutusta vammaisalalta.

– On ehkä ollut helpompaa olla Helmin kanssa, kun on aikaisempaa kokemusta.

Perheessä on Lehdon mukaan menty sekä ylä- että alamäkeä Helmin useiden sairauksien kanssa, mutta äiti jaksaa silti uskoa, että asiat pysyvät järjestyksessä.

-Välillä on rankkaa, mutta elämässä on tällä hetkellä paljon positiivista. (HäSa)