Uutiset

Ylioppilaan piinakevät jatkuu

Viime viikonloppuna juhlittiin lakkiaisia, mutta ylioppilaiden piinakevät jatkuu. Todellinen hermoilu on monella tuoreella ylioppilaalla vielä edessä. Nyt valmistaudutaan viimeisiin pääsykokeisiin ja jännitetään opiskelupaikan saamista. Se voi raastaa hermoja vielä enemmän kuin ylioppilaskirjoitusten tulosten odottelu.

Ylioppilaskevään tiukin testi tulee hieman yllättäen usein vasta yo-kirjoitusten jälkeen. Ylioppilaskirjoituksiin pänttääminen on monelle vasta alkua kevään luku-urakalle. Kirjoitusten jälkeen tulevat pääsykokeet. Pääsykokeisiin valmistautuminen on usein vähintään yhtä rankka urakka kuin ylioppilaskirjoituksiin lukeminen.

Suomen korkeakouluihin ei kovin monilla aloilla noin vain kävellä sisään. Opiskelupaikoista joutuu kilpailemaan, eikä tässä kilpailussa useinkaan pärjää pelkällä ylioppilastutkinnolla kovin pitkälle. Ei edes hyvillä papereilla. Loistavastakaan ylioppilastodistuksesta ei välttämättä hyödy mitään. Etenkin yliopistojen pääsykokeissa saatetaan katsoa vain pääsykoekirjojen osaamista.

Yhteen pääsykokeeseen voi olla luettavana neljä tai viisikin kirjaa. Kirjojen lukeminen kertaalleen läpi ei ainakaan suosituimmilla aloilla riitä mihinkään. Kirjojen sisältö pitää takoa päähän niin että tuntuu ja muistaa vuosienkin päästä. Koekysymyksissä harvoin käsitellään pääsykoekirjojen ydinkohtia.

Kaiken huipuksi eri yliopistot saattavat käyttää samankin pääaineen pääsykokeissa eri pääsykoekirjoja. Mitä useampaan paikkaan hakee, sitä enemmän joutuu pänttäämään.

Suoraan lukion jälkeen opiskelemaan haluavan luku-urakka voi olla aivan kohtuuton. Moni tuore ylioppilas ei yksinkertaisesti ehdi tai jaksa lukea pääsykokeisiin täysipainoisesti. Seurauksena on turhia välivuosia. Monella fiksulla, määrätietoisella ja opiskelemaan vilpittömästi haluavalla nuorella menee vuosi hukkaan. Näistä tahattomista välivuosista ei hyödy kukaan.

Yhteen kevääseen mahtuu vain rajallinen määrä pänttäämistä. Uusien ylioppilaiden kevättä tulisi keventää. Ylioppilaskirjoituksiin panostamisesta ja hyvästä ylioppilastodistuksesta pitäisi hyötyä nykyistä enemmän opiskelupaikkaa hakiessa. Kahdessa peräkkäisessä kirjaetevyyden testaamisessa ei ole mieltä myöskään periaatteen tasolla.

Jos ja kun korkeakoulut haluavat järjestää opiskelupaikan hakijoille pääsykokeita, pitäisi ainakin uusien ylioppilaiden kokeessa mitata jotakin muuta kuin pääsykoekirjojen pikkutarkkaa hallintaa, esimerkiksi soveltuvuutta alalle. Monissa ammattikorkeakouluissa näin jo toimitaankin. Pääsykoekirjojen käyttämistä valintakokeissa perustellaan joskus sillä, että koe mittaa hakijan opiskelumotivaatiota. Opiskelumotivaatio on kuitenkin selvitettävissä ilman kirjapääsykokeitakin. Sitä voi vaikkapa kysyä hakijalta.