Kolumnit Uutiset

Ylistys tuhmille lapsille

Kiltteys ei ole rehellisyyttä, empatiaa ja oikeudenmukaisuutta. Se on tekosyy elää siivellä ja tilanteen tullen varastaa.

Kiltin ei tarvitse ottaa vastuuta eikä hänen virheitään nosteta tapetille samalla tavalla kuin vähemmän kilttien.

Sosiaalisesti kiltti ihminen on yhteisön loinen, vastuuta pakoileva vapaamatkustaja. Hän pääsee keskusteluihin mukaan tekemättä yhtäkään aloitetta, ja varomalla ottamasta kantaa hän peesaa jokaiseen suuntaan olematta sen enempää reilu kuin kiinnostava keskustelukumppani.

Yhteiskuntamme normit tuottavat näitä pikkurikollisia. Suurimmat ideologiamankelit, joiden läpi ihminen elämänsä aikana kulkee, kuten koulu, opettavat noudattamaan käskyjä ja olemaan toimimatta, jos niin ei erikseen määrätä. Käskyjen noudattaminen tyhmentää ja passivoi; tottelemalla pärjää ajattelematta.

Äärimmäinen esimerkki, kansanmurhat. Ne saattavat olla yhden tai muutaman pahan ihmisen alulle panemia ja masinoimia, mutta väitän, että harmittomat ja miellyttämisenhaluiset tottelijat mahdollistavat etniset puhdistukset ja joukkotuhot.

Samalla tavalla pääsyyllisen rikoskumppaneiksi joutuvat koulukiusaamiselle silmänsä ummistavat sekä naapurit, jotka jättävät perheväkivaltaepäilyn ilmoittamatta poliisille. Seinäruusu pakoilee aktiivisuutta ja vastavirtaan kulkemista. Hän ei ota dunkkuun itsensä saati muiden takia, mutta antaa muiden ottaa niin kauan kun siten pääsee helpoimmalla.

Sääntöjen noudattamisen sijaan kouluissa pitäisi opettaa kyseenalaistamaan niitä. Lisäksi ihmisille pitäisi antaa rohkeutta sanoa ajatuksensa ääneen huolimatta siitä, ovatko ne vanhempien, opettajien, työnantajien tai enemmistön mielipiteen mukaisia vai eivät.

Kiltti ja hiljainen menestyy pelkästä miellyttämisen halusta ja saa vähemmällä työllä tunnustusta kuin äänekäs vierustoverinsa. Palkitsemalla hiljaisuudesta ja passiivisuudesta opettajat lannistavat toisenlaisen luonteen omaavia.

Kiltteyden ihannointi tappaa monen kohdalla kiinnostuksen opiskeluun jo ennen kuin sitä ehtii tajuta, mistä koko hommassa on kyse. Jos teini sanoo koulun olevan paskaa, ei se välttämättä tarkoita sitä, että hän on haluton oppimaan uutta. Suorittaminen ja pänttääminen eivät sovi kaikille.

Moni koulumotivaatio olisi pelastettavissa tai uudelleen sytytettävissä, jos tottelemisen sijaan koulujärjestelmämme kannustaisi aktiivisuuteen, uteliaisuuteen ja kyseenalaistamiseen.

Kouluissa käytösarvosana on oikeastaan tunnustus harmittomuudesta ja mielistelystä. Vai oletko kuullut joskus villin, mutta muuten reilun ja myötätuntoisen lapsen saavan kymppiä käytöksestä?

Jos käytöksen sijaan koulussa annettaisiin oma-aloitteisuus- ja empaattisuusarvosana, moni häiriköiksi alakoulussa leimattu voisi tajuta potentiaalinsa sen sijaan, että saisi aina kuulla olevansa vääränlainen.

Lisäksi kouluistamme valmistuisi enemmän uuden luojia ja maailman muuttajia kuin sääntöjen noudattajia.