Kolumnit Uutiset

Ylivahva euro kurittaa vientiyrityksiämme

Suomen teollisuustuotanto supistui kahden viime vuoden aikana 5,4 prosenttia.

Tämä on suurin syy talouskasvumme tyrehtymiseen.

Kahtena edellisenä vuonna kotimainen kulutus piti talouskasvun juuri ja juuri plussan puolella. Nyt sekin hiipuu, kun verot ja hinnat nousevat paljon palkkoja enemmän.

Suomi vannoo yhtenä miehenä ja naisena vientivetoisen kasvun nimiin. Samalla kysytään, miksi vienti ei vedä.

Julkisuudessa esitettyjä syitä riittää: keskeisten vientimaittemme investointihaluttomuus, metsäteollisuuden tuotteiden hiipunut kysyntä, Nokian kännykkäbisneksen hiipuminen, korkeat työvoimakustannukset jne.

Yksi keskeinen syy kuitenkin unohdetaan liian usein: euro on auttamattomasti liian vahva Suomen talouden näkövinkkelistä.

2000-luvun vaihteessa eurolla ei ihan saanut dollaria. Nyt eurolla saa 1,4 dollaria. Vahvan euron heikentämää kilpailukykyä on vaikea kuroa kiinni palkkajoustoilla tai nollakorotuksilla. Toki ne auttavat, mutta eivät yksin ratkaise ongelmaa.

Miksi sitten dollari on niin heikko euroon nähden?

Yhdysvaltojen keskuspankki syytää dollareita markkinoille ja pitää korot nollissa elvytyksen nimissä.

Kiinan juankin on dollariin sidottuna keinotekoisen halpa. Näin siksi, että vienti vetäisi ja työvoimakustannusten nousu kompensoituisi.

Lisämurhetta suomalaisille vientiyritykselle tuo Venäjän ruplan jyrkkä alamäki. Vaikka keskuspankki on tukenut ruplaa jo kymmenellä miljardilla eurolla, alamäki jatkuu, joskin loivenee.

Euroopan keskuspankin yksiselitteiseksi tehtäväksi määriteltiin hintavakaus, jota se ylläpitää ohjauskorolla ja käteisen tai helposti käteiseksi muutettavan rahan määrää säätelemällä.

Inflaation numeraalista seuraamista hämärsi se, että Eurooppaan tuli halpoja tuotteita kasvavista talouksista, esimerkiksi Aasiasta. Numerot eivät enää kertoneetkaan euroalueen kustannuskurista sinänsä.

Joka tapauksessa euroalue on vahvan valuutan vankina. Etenkin viennistä elävälle Suomelle nykytilanne tuo suuria vaikeuksia.

Jonkinlaisen kuvan tilanteiden erilaisuudesta antaa se, miten 1990-luvun lamasta noustiin. Sen jälkeen kun Suomi pakkoraossa devalvoi markan arvosta neljänneksen ja pani valuutan kellumaan, lähti vienti vahvaan kasvuun.

D-vitamiinia Suomi käytti koko sodanjälkeisen ajan. Aina kun nimellispalkat nousivat muutaman vuoden tuottavuutta nopeammin, devalvoitiin ja kilpailutilanne korjattiin kerralla. Kansalaisten ostovoima heikkeni, mutta kansantalouden vinouma korjaantui.

Paljolti samaa tapahtuisi nyt, jos euron arvosta lähtisi neljännes. Yhteisvaluutan oloissa se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Siksi Suomen pitää sopeuttaa eläminen kalliin euron mukaan. Kustannuskuri ja tuottavuuden nosto ovat ainoita avainsanoja.

Päivän lehti

4.6.2020