Uutiset

Yltiöpäisyys ei tuo menestystä

Yleisurheilukauden suurin suomalaissaavutus oli Tommi Evilän pituushypyn pronssimitali lajin MM-kisoissa Helsingissä. Tamperelaista saavat nöyrästi kiittää urheilujohtajat, jotka kaavailevat suomalaiselle huippu-urheilulle ruusuista tulevaisuutta ja kilpailevat Suomen urheiluliiton puheenjohtajuudesta.

Mitalittomat kotikisat olisivat vieneet yleisurheilun uskottavuuden. Vertailukohdaksi käy suomalainen maastohiihto, joka ei vieläkään ole noussut ylös pohjamudistaan.

SUL valitsee kuukauden kuluttua uuden puheenjohtajan tehtävästä väistyvän Ilkka Kanervan tilalle.

Seuraajaehdokkaiden joukossa ei ole Kanervan veroista ammattitaitoista ja yhteiskunnallisen päätöksenteon läpikotaisin tuntevaa urheilun edunvalvojaa. Sellainen ei myöskään ole hämeenlinnalainen Seppo Rehunen. Hänellä on laajaa urheilukokemusta, mutta hiihtoliiton lyhyeksi jäänyt puheenjohtajuuskaan ei riitä meriitiksi.

SUL:n entinen toimitusjohtaja Antti Pihlakoski on mitä ilmeisimmin vahvin ehdokas puheenjohtajaksi, mutta hänenkin näkemyksiään vaivaa ilmiö ”jalat tukevasti irti maasta”.

Mihin ihmeeseen Pihlakoski perustaa näkemyksensä, että Suomesta voi tulla yleisurheilun Nokia? Siihenköhän, että Nokia menee nurin tai muuttaa ulkomaille vai siihen, että palloilulajit ovat nuorison keskuudessa yhä suositumpia. Yleisurheilun piiriin päätyy vain pieni osa mahdollisistakin urheilulahjakkuuksista.

Uskomus, että Suomi saavuttaa kolmesta viiteen yleisurheilumitalia jokaisista arvokisoista tulevina vuosina on posketon.

Yleisurheilun MM-kisojen tuloksia ei voi suoraan siirtää ensin kesän EM-kisoihin ja vakavasti väittää, että ne riittävät jopa useisiin mitaleihin Göteborgissa.

Yltiöpäiset tavoitteet, etenkin jos niitä asettelevat urheilujohtajat omia asemiaan pönkittääkseen, toimivat vain itseään vastaan.

Urheilussa avainsanoja ovat nöyryys ja pitkäjänteisyys, niin kentällä kuin sikariportaassakin.

Myös talvilajeissa on tuudittauduttu ajatukseen, että vain suuri on kaunista ja tulosten pitää tulla nopeasti. Suomesta on lähdössä ensi talven Torinon talviolympialaisiin reippaasti yli sadan hengen joukkue. Norjakin pärjää pienemmällä.

Suomen Hiihtoliitto on yleisen selityksen mukaan joutunut kansainvälisellä areenalla norjalaisten jyräämäksi. Hiihtoliiton nenä on pinnalla alppilajien ansiosta. Maastohiihdossa muut maat ovat jo vuosia jättäneet sujuvasti kuuntelematta suomalaisten toiveita. Paitsiossa ei auta itkeä, vaan pitää kysyä mitä voitaisiin tehdä toisin, jotta vaikutusvalta kasvaisi.

Suomi ei enää ole hiihdon suurvalta. Hiihtoliitonkin pitäisi urheilijoiden tavoin ottaa lusikka kauniiseen käteen. Valmennustietoutta ei ole tähän asti haluttu suin surminkaan Norjasta. Mäkihypyssä kansainvälinen valmentajavaihto on ollut kaikille osapuolille hedelmällistä, miksi ei maastohiihdossa?