Uutiset

Yötyöstä ei voi päästä eroon

Mikäli Euroopan unionin tilastoihin olisi uskominen, Suomessa tehtäisiin eurooppalaisen mittapuun mukaan paljon yötyötä. Kun tilastoinnin rajaksi pannaan vähintään kaksi työntekijän yötyötuntia kuukaudessa, ainoastaan Viro kirii Suomen ohi. Tämän mittaustavan mukaan Isossa-Britanniassa yötyötä tehdään saman verran kuin Suomessa.

EU:n tutkimus ampuu kuitenkin ohi maalin väittäessään, että peräti viidennes suomalaisista työntekijöistä tekee työtä öiseen aikaan. Kaksi yötyötuntia kuussa on tilastoinnin perustaksi aivan liian löysä: tapa tekee vääryyttä todellista yötyötä tekeville.

Täysin yksiselitteistä ja kiistatonta tutkimusta ei säännöllisestä yötyöstä – joka rajoittuu työhön kello 23:sta 6:een – ole olemassakaan. Arvio, joka mukaan kymmenisen prosenttia suomalaisista joutuu tekemään yöyötä, tuskin menee pahasti vikaan. Kysymys on kuitenkin ainoastaan keskiarvosta. Yötyö on elämisen arkea muun muassa rautateillä, terveydenhuollossa, kuljetusalalla sekä monissa tehtaissa, joissa kalliiden koneiden pitäminen jatkuvassa tuotannossa on kannattavuuden elinehtoja.

Yötyön määrä Suomessa ei ole sinänsä mikään yllätys. Teollisuuden ohella kuljetusalalla sekä ihmiset että tavarat liikkuvat vuorokauden kaikkina tunteina. Terveydenhuollon ammattilaisten on toki hoidettava potilaita myös öisin. Kun suomalainen astuu ravintolan ovesta sisään – varsinkin viikonloppuisin – vasta myöhään illalla, yötyötä tekevien tehtäväksi jää irrottelemaan saapuneiden palveleminen. Ravintolaillan jälkien siivoaminen on puolestaan valitettavan usein pikkutuntien poliisiasia.

Yötyön haitoista on tehty lukuisia tutkimuksia. Perussanoma on selvä: osa ihmisistä ei totu yötyöhön koskaan ja osa hyvinkin mutkattomasti. Perin tuttu yötyöläisen ongelma liittyy vuorokausirytmiin. Yötyörupeaman jälkeen tottuminen tavanomaiseen päivä-yö-rytmiin voi kestää kauan. Siirtymäajan tuttuja ongelmia ovat unihäiriöt, joista voi seurata esimerkiksi
hermostuneisuutta. Jatkuvasta yötyöstä voi olla totisia seurauksia myös yksilöiden sosiaaliselle elämälle.

Yleisesti on perin helppo hyväksyä ajatus siitä, että Suomessa pitää tehdä töitä öisin niin vähän kuin mahdollista. Kaikenlaisen työn terveysriskit on tietysti aina ja kaikilla työpaikoilla ja työaloilla minimoitava. On syytä kuitenkin korostaa, että osa yötyöläisistä on työaikaansa ja siitä maksettaviin erityiskorvauksiin tyytyväisiä.

Tosiasiaksi jää, ettei Suomessa kuten ei missään muuallakaan päästä millään eroon öisin tehtävästä työstä. Yötyön sanelee erittäin pitkälle pakko, tarve pitää nykyaikaisen yhteiskunnan pyörät pyörimässä 24 tuntia vuorokaudessa. Lohduttavaa on sentään se, ettei ole aihetta ei epäillä yötyön ainakaan merkittävässä määrin yleistyvän.

Päivän lehti

30.3.2020