Kolumnit Uutiset

Yrittäjyys kukoistaa Karjalassa

Sitten kun Hämeenlinnan vieraslajien torjuntakommandot saavat nujerretuiksi jättiputket ja -palsamit, he voivat lähialueyhteistyön nimissä siirtyä itärajan taakse Karjalan kannakselle.

Kannaksen valtakasvi alkaa olla, ellei peltojen koiranputkea lasketa, meilläkin tuttu jättiputki. Se on vallannut pihat ja tienpientareet, peltojen päisteet ja hiljalleen pian viljelemättömät pellotkin. Jättiputket olisi viisasta torjua jo rajan takana, eikä odottaa viheliäisen kasvin loikkausta länteen.

Ympäristöalan lähialueyhteistyöllä on jo pitkät perinteet. Suomalaisvaroin on pian parikymmentä vuotta kunnostettu Pietarin jätevedenpuhdistamoa ja jo kolmannet tellingit ovat lahoamassa Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kaupunginkirjaston restaurointityömaalla.

Isossa maassa on isot toleranssit, myös työmaiden aikatauluissa.

Suomessa on joukko ihmisiä, joille kelpaa vain alkuperäinen, ihmiskäden koskematon luonto. Karjalassa sitä alkaa taas olla. Puuttomiksi ammutut ja palaneet sotakentät ennallistuvat vauhdilla.

Järjestelmän romahdettua myös laajat pellot ja niityt ovat palaamassa luonnontilan koiranputken ja pajukon edetessä pioneerikasveina. Metsissä on menossa vuosi 70 ja pelloilla vuosi 20.

Niistä on tullut ”mielenkiintoisia biotooppeja”, luonnon vapaasti muovaamia elinympäristöjä. Myrskyt ja metsäpalot vain tehostavat kehitystä, sillä lahopuita on paikoin paljon.

Joku saattaa ihastua kannaksen luomukomennosta, mutta enemmän on niitä, joita rääseiköt ja pusikot eivät innosta.

Toki myös kehitystä ja yrittäjyyttä on Viipurin seudulla havaittavissa. Siellä pidetään erityisen hyvää huolta vanhoilla sotapoluilla tai entisillä nurkkakivillään käyvien suomalaisturistien henkilökohtaisesta nesteytyksestä.

Ennen liiketoimintaa hoitivat nuhjuiset koltiaiset, nyt siististi pukeutuneet aikamiehet. Nämä metsämarket -yrittäjät ilmestyvät myymäläautoineen kuin aaveet heti, kun turistibussi pysähtyy.

Metsämarkettien sortimentti on yksinkertainen: lämmintä olutta ja lonkeroa, tupakkaa, kuohuviiniä ja viinaa. Osa tavarasta on paikallisia tisleitä, mutta vaativalle ostajalle löytyy myös kansainvälisiä merkkituotteita, valkoista hevosta ja keppiherraa.

Metsämarkettien hinnat ovat hyvin kilpailukykyisiä, jopa hiukan halvempia kuin paikallisissa kyläkaupoissa. Mitä ilmeisimmin nämä uuden ajan laukkuryssät ovat kartellissa, sillä myyntialueet on jaettu ja hinnat täsmäävät.

Summaan ja Ihantalaan ilmestyi sama yrittäjä, mutta Äyräpää kuuluu autosta päätelleen vauraamman yrittäjän reviiriin. Hän ajeli uudenkarhealla paketti-mersulla, Ihantalan mies vanhalla amerikkalaisella tila-autolla.

Uusyrittäjyys on Venäjällä valtiovallan erityisessä suojeluksessa, sillä muutaman kymmenen metrin päässä Ihantalan metsämarketista poliisi piti liikenneratsiaa ja keskittyi siihen ja vain siihen.

Jaa että rohkeneeko metsämarkettien juomia nauttia ilman sokeutumisen tai myrkytyksen pelkoa? Mene ja tiedä, kukaan matkalaisista ei kuollut ja ovatpahan ainakin vierasvarana…