Uutiset

Yritys periytyy enää harvoin isältä pojalle

Yrittäjä Peter Rindell nauraa, ettei ole koskaan ollut töissä, vaan aina kapakassa. Viimeiset 20 vuotta hän on kuluttanut Hämeenlinnan perinteikkäässä olut- ja ruokaravintolassa William’s Pubissa.

Kapakkakierros on kuitenkin pikkuhiljaa päättymässä. Ravintolan omistajat Peter ja Ritva Rindell ovat jäämässä eläkkeelle ja etsivät yritykselleen jatkajaa.

Kumpikaan perheen tyttäristä ei ollut valmis ottamaan firmaa vastuulleen, joten Hämeenlinnassa on nyt myynnissä yksi Suomen vanhimmista englantilaistyyppisistä pubeista Ilmari Tapiovaaran suunnittelemine sisustuksineen.

-Tämä on perinteikäs paikka. Ympäristö saisi kaikin mokomin säilyä, Peter Rindell sanoo.

Toisaalta aika on jossakin määrin ajanut perinteisen pihvipaikan ohi. Ihmisten ruoka- ja juomatavat ovat muuttuneet sitten 1980-luvun.

-Jotain uudistuksia olisi pakko tehdä, emmekä enää itse jaksaisi enää ryhtyä sellaisiin, Rindell sanoo.

Hän myöntää, ettei aika ole kovin otollinen ravintolakaupoille. Ostajaehdokkaita on etsitty pääasiassa suorilla kontakteilla ja sisäpiirin kyselyillä. Viikonloppuna myynnistä julkaistiin lehti-ilmoituskin.

Myyntipäätöstä on kypsytelty vuoden verran. Peter Rindell ennustaa, että ratkaisu voi vielä viedä aikaa.

-Niin kuin autokaupassa sanotaan, renkaanpotkijoita riittää, mutta kuka olisi hyvä jatkaja.

Yrittäjän persoona painaa paljon

Rindellin perhe ei ole yksin yrityskauppojensa kanssa. Kehittämiskeskus Häme on laskenut, että Hämeenlinnan seudulla tehdään lähivuosina eläkkeelle siirtymisen takia lähes 200 pienyrityksen sukupolven- tai omistajanvaihdosta.

Jatkajan löytäminen ei ole helppoa.

-Harvalla löytyy jatkaja perhepiiristä, sanoo yrityspalvelupäällikkö Ari Räsänen Kehittämiskeskus Hämeestä.

Erityisen hankalaa uuden yrittäjän löytäminen on sellaisissa yhden miehen tai yhden naisen yrityksissä, joissa toiminta on vahvasti sidoksissa yrittäjän persoonaan.

-Esimerkiksi parturilla tai kosmetologilla saattaa olla juuri häneen leimautunut asiakaskuntansa ja omat verkostonsa, Räsänen kuvailee.

Ei kiirettä eläkkeelle

Hauholla leipomo-kahvilaa pitävä yrittäjä Heli Honkamäki osallistui jokin aika sitten Kehittämiskeskus Hämeen viestinvaihtoklinikalle. Siellä opastetaan eläkeikää lähestyville yrittäjille, mitä kannattaa tehdä, jos haluaa luopua yrityksestään.

Parhaassa tapauksessa klinikan ja uusyrityskeskuksen rekistereistä löytyy toiminnalle jatkajakin.

-Parasta antia oli arvio yrityksen tilanteesta ja arvosta, Honkamäki sanoo.

Leipuri ei aio kiirehtiä eläkkeelle jäämistään. Mieluiten hän jatkaisi uusien yrittäjien rinnalla sen aikaa, että nämä pääsisivät jyvälle alan pikku nikseistä ja hauholaisesta vuodenkierrosta.

-Loma-aikoina ja juhlapyhinä on erilainen kysyntä kuin talvikaudella. Toivon, että voisin ajaa uudet yrittäjät sisään tähän, hän perustelee.

Toistaiseksi ostajaa ei ole löytynyt.

-Katsojia on ollut, mutta tähän mennessä aikeet ovat tyssänneet rahoitukseen, hän sanoo.

Aika helpottaa luopumisen tuskaa

Yrityskauppoihin ja sukupolvenvaihdoksiin erikoistunut Arto Kaukonen Fonda yrityspalveluista sanoo, että yrittäjät havahtuvat usein turhan myöhään miettimään sukupolvenvaihdosta.

-Töitä tehdään ihan viimeiseen tappiin. Sitten tulee sairauksia, ja yritys on pakko myydä äkkiä, hän kärjistää.

Kaukonen ennustaa, että lähitulevaisuudessa monia pieniä yrityksiä lopetetaankin sen takia, ettei jatkajaa löydy.

Normaali yrityksen vaihto vie Kaukosen mukaan nykyään vähintään vuoden. Sukupolvenvaihdokseen olisi hyvä varata aikaa kahdesta viiteen vuotta.

Sinä aikana yrittäjävastuuta voidaan siirtää vähän kerrallaan uusille yrittäjille. Usein omaisuuttakin siirretään useammissa pienissä erissä.

Arto Kaukosen mukaan pitkässä siirtymäajassa on sekin etu, että vanha yrittäjä ehtii pikkuhiljaa kypsyä luopumisen ajatukseen.

-On aika iso muutos huomata, ettei huomenna enää menekään firmaan, joka on siihen asti ollut elämäntapa ja elämänsisältö, hän sanoo. (HäSa)