Uutiset

Ziemannin tavoitteet täyttyivät

Kun naisten amerikkalaisen jalkapallon MM-kisat pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 2010 Ruotsissa, hattulalainen Merle Ziemann oli harrastanut lajia vasta puolisen vuotta. Vähäisellä kokemuksellaan hän oli kuitenkin jo mukana maajoukkueessa ottamassa pronssia.

Viime lauantaina Suomi otti jälleen maailmanmestaruuskisojen pronssiset mitalit ja Ziemann valittiin turnauksen all stars -joukkueeseen. Kolmen vuoden kokemuksellaan hän oli jo Suomen joukkueen konkareita. Odotuksetkin olivat sen mukaiset.

– Tavoitteeni oli olla oman pelipaikkani turnauksen kovin pelaaja ja valinta tähdistöön tarkoittaa sitä, Ziemann kertoo.

Hän seurasi turnauksen aikana jonkin verran muiden joukkueiden otteita ja osasi odottaa valintaa.

– Ei se täytenä yllätyksen tullut. Tietysti valinnan eteen piti tehdä kova työ.

Katse pois tulostaululta

Suomi lähti Ziemannin mukaan joukkueena tavoittelemaan paikkaa MM-finaaliin, jotta edellisten kisojen pronssi olisi saatu kirkastettua.

Kanada voitti Suomen välierässä lopulta selvin numeroin. Himmein mitali ei kuitenkaan ollut pettymys.

– Mitali on aina mitali, joten kyllä me tyytyväisiä oltiin, Ziemann sanoo.

Pronssipelin voitto tuli Saksaa vastaan aivan kuten vuonna 2010. Ottelu oli tiukka loppuun asti, sillä Suomi voitti vain pisteen erolla.

Nuori joukkue onnistui ottelun loppuhetkillä pitämään päänsä kylmänä isokokoista ja kokenutta Saksaa vastaan.

– Vuoden 2010 jälkeen meiltä on lopettanut monta avainpelaajaa, mutta hitsauduimme leirillä hyvin yhteen. Pronssipelissä valmentaja painotti vain, että tulostaululle ei pidä katsella, Ziemann kertoo.

Turnauksessa Suomen joukkueessa pelasi myös hämeenlinnalainen Anu Hakkarainen. Hän kuitenkin loukkaantui välieräottelussa, eikä pelannut lauantaina Saksaa vastaan. MM-kultaa otti näytöstyyliin lajin suurmaa USA, hopealle jäi Kanada.

”Miksi sinulla on mustelmia?”

27-vuotias Ziemann on ammatiltaan opettaja. Amerikkalaisen jalkapallon pariin hän ajautui kokeiltuaan useita lajeja ringetestä lentopalloon. Tällä hetkellä hän pelaa Tampere Saintsin joukkueessa.

– Laji sopii minulle, koska itse ei tarvitse paljon ajatella. Valmennus hoitaa enimmäkseen taktiikkapuolen ja me pelaajat vain toteutamme valittua suunnitelmaa. Jenkkifutis on hyvää vastapainoa opettajan työlle, kun joku aina kertoo, mitä pitää tehdä. Tiedän itse asiassa aika monta opettajaa, jotka harrastavat lajia, Ziemann sanoo.

Amerikkalainen jalkapallo ja opettaminen ovat siis hyvä yhdistelmä. Koko kesän lomailevalla opettajalla on hyvin aikaa käydä harjoituksissa. Talven aikanakin päivätyö mahdollistaa treenaamisen iltaisin.

Fyysisen lajin jäljet herättävät välillä luokkahuoneessa kummastusta.

– Joskus lapset kyselevät, että miksi olen mustelmilla, Ziemann nauraa.

Hän pelaa sekä Suomen paidassa että seurajoukkueessaan linjapelaajan paikalla. Omien sanojensa mukaan paikka valikoitui aikoinaan, koska juokseminen ei ollut hänen juttunsa.

– Tehtäväni on tehdä aukko pallon kantajalle tai suojata pelinrakentajaa, Ziemann selventää. (HäSa)

Asiasanat