Lavalla, jossa puolitoista vuotta sitten vasta taivaltaan aloitellut brittipopyhtye otti ensiaskeleitaan yleisön edessä, on saatettu kuluvan vuoden aikana luovuttaa verta. Baarin puolella on ehkä paketoitu tarvikkeita ruokapankkiin.
Music Venue Trust -järjestön strategiajohtaja Beverley Whitrick on nähnyt ja kuullut pandemiavuoden aikana monenlaisista keinoista, joilla pienet keikkapaikat ovat pyrkineet selviämään eteenpäin ja saamaan tiloilleen käyttöä. Hän kertoo STT:lle puhelimitse Englannista, että monissa keikkapaikoissa on esimerkiksi alettu valmistaa ja myydä take away -ruokaa.
– Luovat ihmiset aina yrittävät etsiä keinoja, joten kaikkea sallittua on yritetty. Toki monille on turhauttavaa myydä ruokaa ja juomaa, jos oikeasti haluaisi keskittyä musiikkiin.
Musiikkiakin on toki soitettu: osa paikoista on Whitrickin mukaan toiminut artistien ja bändien harjoitustiloina silloin, kun se on kokoontumisrajoitusten puitteissa ollut mahdollista. Lisäksi keikkoja on striimattu eli lähetetty suorana kotiyleisöille verkon kautta.
Parempi tulevaisuus häämöttää - mutta huolia on
Britanniassa on koronaviruspandemian aikaan ollut voimassa toinen toistaan tiukempia rajoituksia. Nyt kun niitä on alettu asteittain purkaa, musiikkialan tulevaisuus on alkanut näyttää Whitrickin mielestä valoisammalta kuin vuosi sitten.
Huolenaiheita edelleen on.
– Vaikka ala on luova ja sopeutuvainen, paljon tietoa tulee niin, että reagointiaikaa on vain muutamia päiviä. Esimerkiksi turvaetäisyyksin järjestettyjä keikkoja saattaa ehkä saada järjestää toukokuun puolivälin tienoilla, mutta asia varmistuu vasta viikkoa aiemmin, Whitrick selittää.
Tilannetta mutkistaa sekin, että brittihallituksen lisäksi Walesin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin hallitukset tekevät linjauksista omat tulkintansa. Koko Britanniassa toimivan järjestön onkin pysyttävä kärryillä eri alueiden aikatauluista ja päätöksistä jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa.
Kärsijöinä niin pieniä kuin suuria toimijoita
Music Venue Trust edustaa lähes tuhatta keikkapaikkaa eri puolilla Britanniaa. Whitrick huomauttaa, että pienet paikat pystyvät muovautumaan muutoksiin suhteellisen joustavasti. Toista on suurilla festivaaleilla: esimerkiksi tunnettu Glastonburyn festivaali ilmoitti tämän vuoden tapahtuman peruuntumisesta jo tammikuussa.
– Joka viikko tulee lisää peruuntumisuutisia. Monet sanovat, että haasteellisinta on epävarmuus ja se, ettei minkäänlaisia vakuutuksia ole.
Myös Britannian musiikkialan kattojärjestö UK Music varoitti maaliskuun lopussa, että jos hallitus ei ryhdy tukemaan festivaaleja, peruutuksia on luvassa valtavasti.
Kaikista suurimpia kärsijöitä tilanteessa ovat Whitrickin mielestä alalla toimivat itsensä työllistäjät. Hänen mukaansa monille keikkapaikkojen palkkatyöläisille on ollut tarjolla tukimekanismeja. Sen sijaan ne, joiden työelämä on yhdistelmä vaikkapa esiintymistä, kiertuemanagerointia ja baarimikkoilua, eivät osu tukiverkoston lokeroihin.
– Hallituksessa ei oikein tunnuta ymmärtävän heidän tilannettaan.
Kulttuuri ei ole vain harrastus
Hallituksen ymmärrys ei muutenkaan saa Whitrickiltä täysiä pisteitä, vaikka hän onkin kulttuurialalle annetusta rahallisesta tuesta kiitollinen. Hän huomauttaa, että luova ala oli ennen pandemiaa yksi kovimmin kasvavista. Nyt rajoitukset ovat kuitenkin kohdistuneet erityisesti livemusiikkiin ja tapahtuma-alaan, kun esimerkiksi kaupan ala ja rakennusteollisuus on nähty eri tavalla välttämättöminä.
Whitrick arvelee, että tietämättömän silmissä kulttuuri voi näyttäytyä harrastuksena siitäkin huolimatta, että esimerkiksi brittimusiikki tunnetaan kaikkialla maailmassa.
– Lopputuote ymmärretään, mutta ei sitä prosessia, joka tuotteen syntymiseen liittyy.
Samalla on vaikuttanut siltä, ettei tapahtuma-alan osaajien ammattitaitoa tunneta. Whitrick huomauttaa, että livemusiikki itsessään ei ole vaarallista, ja tapahtumien järjestäjät ovat ammattilaisia, jotka ovat tottuneet tekemään riskiarvioita.
Vaikka vuoropuhelua päättäjien kanssa käydään jatkuvasti, kovin hedelmälliseltä se ei Whitrickin mielestä aina tunnu.
– Sanoja sanotaan, mutta niitä ei aina kuulla tai käsitetä.
Uusia nimiä esiin
Kun keikkoja ei ole voitu järjestää, samalla valtava määrä uusia, nousevia artisteja on jäänyt vaille uusia yleisöjä. Whitrick uskoo, että kun rajoitusten jälkeen on ensin mahdollista järjestää pieniä tilaisuuksia, vielä tuntemattomilla yhtyeillä on tilaisuus päästä esiin.
– Stadionkeikkoja ja varsinkin kansainvälisiä kiertueita saadaan todennäköisesti odotella vielä pidempään. Kun avaaminen on helpompi tehdä ensin pienesti, pikkubändeille avautuu mahdollisuuksia.
Monet maailmankuulut brittibändit ovat keränneet suosiota alun perin nimenomaan kellarikeikoilta. Sitä, miksi juuri Britanniasta tulee niin valtavasti suursuosioon nousevia yhtyeitä, Whitrick ei osaa varmuudella selittää.
Yksi syy saattaa hänen mielestään olla se, että pienelle saarelle on aikojen saatossa tullut valtavasti ihmisiä muualta, ja he ovat tuoneet mukanaan omia inspiraation lähteitä.
– Se, mikä meille on britannialaista, saattaa oikeasti olla sekoitus kaikkea muuta.