Työvoimapulasta kärsivien ammattien määrä on nousussa korona-aikaa edeltävälle tasolle, kertoo työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Suurta pulaa osaavasta työvoimasta on edelleen terveydenhuollon ja sosiaalityön ammateissa.
Vaikeinta on löytää sairaanhoitajia, lähihoitajia, sosiaalityön erityisasiantuntijoita, yleislääkäreitä, erikoislääkäreitä, lastentarhanopettajia, puheterapeutteja, hammaslääkäreitä ja psykologeja.
Myös toimisto- ja laitossiivoojat sekä hitsaajat ja kaasuleikkaajat ovat nousseet pula-ammateiksi terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattien ulkopuolelta.
TEM on määritellyt työvoimapula-ammateiksi tänä syksynä yhteensä 49 ammattia. Keväällä työvoimapula-ammatteja oli arvioidusta runsaasta 200 ammatista 37.
Ylitarjontaa työvoimasta on yleissihteerin ammatissa. Ylitarjonnan kärkilistalle ovat jälleen nousseet taide- ja kulttuurialan asiantuntijat sekä kuvataiteilijat. Ylitarjonta on vähentynyt hotellin vastaanottovirkailijoista sekä tieto- ja viestintäteknologian asentajista.
Ylitarjonta-ammatteja on 200 ammatista nyt 30. Ylitarjonta-ammattien määrä on hieman laskenut vuoden takaisesta. TEM arvioi, että korona ei ole merkittävästi vaikuttanut työvoiman ylitarjontaan. Muutokset työvoiman ylitarjonnassa ovat varsin vähäisiä ja trendinomaisia.
– Työvoiman kohtaanto-ongelmat ja työvoiman riittävyys, mutta toisaalta erityisesti pitkäaikaisen työttömyyden jälkeinen työllistymisen vaikeus ovat nyt Suomen työvoimapolitiikan keskeiset ratkottavat haasteet, sanoo TEMin alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen tiedotteessa.
Rekrytointiongelmia esiintyi jo koronan raivotessa
Rekrytointiongelmia esiintyi TEMin mukaan yleisesti Suomessa myös vuonna 2020 koronan raivotessa. Osa niistä muodostui lopulta työvoimapulaksi.
Keskeiset syyt työvoiman saatavuusongelmissa olivat yhä puutteet koulutuksessa ja työkokemuksessa, joista työkokemus oli uusissa työpaikoissa koulutusta tärkeämpi ongelmien syy.
Pylkkänen kertoo, että työ- ja elinkeinoministeriössä analysoidaan sekä työmarkkinoiden mekanismeja että työvoimapolitiikan aktiivisten toimien tuloksellisuutta, jotta voitaisiin tehdä yhä paremmin työllisyyttä lisäävää ja työmarkkinoiden kohtaantoa parantavaa politiikkaa.
Hänen mukaansa lyhyen aikavälin työllistymisen kannalta parhaita työvoimapoliittisia palveluita olivat vuonna 2019 työllistäminen starttirahalla, vuorotteluvapaasijaisuudet sekä opiskelu työttömyystuella.
Sen sijaan työllistymisen kannalta heikompia ovat olleet kuntouttava työtoiminta, valmennukset, kokeilut sekä opiskelu kotoutumistuella.