Uusia kaupunkeja nousee kuin sieniä sateella eri puolilla Kiinaa. Suurkaupungit kasvavat samalla jatkuvasti ja levittäytyvät yhä laajemmille alueille niitä ympäröivällä maaseudulla.
Nopea kaupungistuminen on myös avainasemassa hallitsevan kommunistipuolueen talousohjelmassa. Puolueen mukaan kulutus lisääntyy ja suuria määriä uusia työpaikkoja luodaan, kun yhä enemmän ihmisiä muuttaa köyhältä maaseudulta vaurastuviin kaupunkeihin.
– Kiinassa kaupungistuminen on melko uusi ilmiö. Yli 80 prosenttia kansasta asui maaseudulla 1980-luvun alussa, mutta nyt kaupunkilaisten osuus ylittää jo 60 prosenttia, Hongkongissa Baptist University -yliopiston professorina toimiva Kiinan tuntija Jean-Pierre Cabestan sanoo.
Puolueen tavoitteena on, että 70 prosenttia kiinalaisista asuu kaupungeissa vuonna 2030. Jotta tämä olisi mahdollista, peräti 120 miljoonan ihmisen on vielä muutettava maaseudulta kaupunkeihin kahdeksassa vuodessa.
Virallisesta syrjinnästä ollaan luopumassa
Cabestan painottaa, ettei viime vuosikymmenten huima talouskehitys olisi ollut mahdollista ilman kaupungistumista. Muuttoliike on toisaalta aiheuttanut myös vakavia sosiaalisia ongelmia.
– Maaseudulta muuttaneita siirtolaisia on kaupungeissa kohdeltu toisen luokan kansalaisina. Sadat miljoonat ihmiset ovat joutuneet virallisen syrjinnän kohteiksi, Cabestan toteaa.
Toisin kuin kaupungeissa syntyneillä ihmisillä siirtolaisilla ei ole ollut esimerkiksi oikeutta julkiseen terveydenhuoltoon. He eivät ole saaneet pistää lapsiaan julkisiin kouluihin, eivätkä he ole voineet nostaa minkäänlaista eläkettä.
Kaikilla kiinalaisilla on henkilöllisyystodistus, niin kutsuttu hukou, jossa määritellään muun muassa heidän syntymäpaikkansa. Tämän paikkakunnan ulkopuolella heillä ei ole ollut oikeutta julkisiin palveluihin.
– Järjestelmää ollaan nyt höllentämässä. Tarkoituksena on myöntää siirtolaisille asteittain samat oikeudet kuin kaupungeissa syntyneille, Cabestan kertoo.
Betoni- ja terästehtailta paljon päästöjä
Uudistus on omiaan vauhdittamaan muuttoliikettä entisestään. Ilmastonmuutoksen kannalta tämä on ongelmallista, sillä kaupungistuminen lisää Kiinan ennestäänkin valtavia kasvihuonepäästöjä.
Uuden infrastruktuurin rakentaminen alati kasvavissa kaupungeissa on lisännyt muun muassa betonin ja teräksen valmistusta. Betoni- ja terästehtaat tuottavat yhteensä yli 20 prosenttia Kiinan hiilidioksidipäästöistä.
– Kaupungistumisen myötä myös energiankulutus on lisääntynyt merkittävästi. Vaurastuvat kaupunkilaiset käyttävät paljon enemmän energiaa kuin maanviljelijät, Cabestan sanoo.
Saastuttavat hiilivoimalaitokset tuottavat yli 60 prosenttia maan energiasta. Kiinassa käytetään enemmän hiiltä kuin kaikissa muissa maailman maissa yhteensä, ja lukuisia uusia hiilivoimaloita on lisäksi parhaillaan rakenteilla.
Kiinassa tuotetaan myös selvästi enemmän aurinko-, tuuli- ja vesivoimaa kuin missään muussa maassa. Kaupungistuminen myötävaikuttaa kuitenkin siihen, ettei Kiina pääse eroon hiilivoimariippuvuudestaan vielä pitkään aikaan.
Henkilöllisyystodistukset vallankäytön välineenä
Kommunistipuolue on kauan käyttänyt pakollisia henkilöllisyystodistuksia pitääkseen kansalaisia mahdollisimman tiukassa valvonnassa. Tämä hukou-järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1958, ja se vaikeuttaa vieläkin lukemattomien kiinalaisten elämää.
Järjestelmän avulla puolue halusi myös estää köyhällä maaseudulla asuvia ihmisiä muuttamasta kaupunkeihin. Tämän ansiosta slummit ovat Kiinassa paljon pienempiä kuin Aasian muissa runsasväkisissä maissa.
Kiinalaisten oli aiemmin anottava lupa puolueelta, kun heidän täytyi lähteä kotipaikastaan. Valtaosa kansasta pysyi synnyinpaikallaan koko ikänsä lukuun ottamatta kulttuurivallankumouksen aikana 1960- ja 70-luvuilla kaupungeista maaseudulle passitettuja.
Valvontaa höllennettiin, kun Kiina avasi ovensa ulkomaailmalle 1980-luvun alussa. Lukemattomia tehtaita avattiin silloin rannikkokaupungeissa, joten työvoiman kysyntä kasvoi yhtäkkiä rajusti.
Puolueen oli pakko antaa ihmisten lähteä maaseudulta töihin kaupunkien tehtaisiin ja rakennustyömaille. Siirtolaiset olivat pitkään suojattomia, ja häikäilemättömät työantajat pystyivät helposti hyväksikäyttämään heitä.
Ilman siirtolaisten kykyä raataa vaikeissa olosuhteissa Kiina ei olisi voinut saada aikaan ennätyksellistä talouskasvuaan. Monet pitävät ironisena sitä, että siirtolaiset ovat samalla jatkuvasti joutuneet virallisen syrjinnän kohteiksi.
Kaupungeissa arvioidaan parhaillaan asuvan noin 250 miljoonaa siirtotyöläistä. Nykyään useimmat heistä ovat tietoisia oikeuksistaan ja esittävät vastalauseita, jos työnantaja yrittää petkuttaa heitä.
Yhä useammissa pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa siirtolaisille myönnetään nyt samat oikeudet kuin niissä syntyneille asukkaille. Suurkaupungeissa hukou-järjestelmää muutetaan sen sijaan asteittain, eivätkä uudistukset koske tässä vaiheessa lainkaan pääkaupunkia Pekingiä.