Johdinsarjoja ja elektroniikkaa valmistavan pörssiyhtiö PKC Group Oyj:n toimitusjohtajana vuosina 2002–2012 työskennellyt Harri Suutari on tilittänyt Facebook-päivityksessä muistojaan toiminnasta Venäjällä.
Suutari päätyy päivityksensä lopuksi suorasukaiseen päätelmään kokemuksistaan.
– En koskaan halua nähdä sitä päivää, että Suomi pakotetaan uuteen YYA-aikaan ja meidän investointiympäristö taantuu takaisin impivaaraan. Kuulumme länteen, kirjoittaa Suutari.
Suutari aloittaa kirjoituksensa vuodesta 2002, jolloin PKC Group Oyj investoi Kostamukseen 16 miljoonaa euroa uuteen 1 600 työntekijän tehtaaseen.
– Kaikki näytti ihan hyvältä. Usko oli siihen, että pienet byrokraattiset ongelmat poistuvat pikkuhiljaa.
– Perustimme vielä toisen tehtaan Pihkovan kaupunkiin. Se saatiin valmiiksi kevättalvella 2007. Työntekijöitä kasvavassa tehtaassa oli 350, kun Tallinnan Pronssisoturipatsaskiista katkaisi Venäjän ja Viron välisen tulliliikenteen. Meidän päivittäiset kuorma-autokuljetukset pysähtyivät äkisti... Pihkovan tehdas lakkautettiin ja kirjasimme tästä retkestä 3,5 miljoonan euron tappion.
– Ostimme vuonna 2008 Saksasta Segu GmbH -konsernin, jolla oli tuotantoa Saksan ja Puolan lisäksi Mukatzevossa Ukrainassa (HBM Kabel). DD-prosessin aikana jo huomattiin, ettei toimintaympäristö täytä pörssiyhtiön vastuullisuusvaatimuksia ja tehdas lakkautettiin heti haltuunoton jälkeen.
– Toiminta Kostamuksessa kävi kuitenkin vastoin odotuksia kaiken aikaa vaikeammaksi. Työntekijöiden (siis vain osan) moraali oli heikko. Esiintyi varastamista ja väärinkäytöksiä. Venäjällä on ns. kaksihintajärjestelmä. Muun muassa sähkö on eri hintaista ulkomaisille yrityksille kuin omille. Sähkön hinta nousi kohtuuttomasti.
– Kun Muurmanskin tullin päällikkö vaihtui, alkoi simputus rajalla. Kuorma-autoja seisotettiin vuorokausia tai purettiin mielivaltaisesti. Kaikesta tästä olisi päässyt irti maksamalla lahjuksia. Mutta ei pörssiyhtiö tee niin.
– Meille määrättiin miljoonan euron sakko "väärin tehdyistä" tulli-ilmoituksista... Väite oli tekaistu. Sakkoa oli pakko maksaa.
– Pietarilainen rikollisjoukko yritti vallata tehtaan ammattiosaston päästäkseen kiristämään lahjuksia.
Suutari sanoo, että Karajalan Tasavallan vaaleilla valitun päämiehen Sergey Katanandovin avulla PKC:n ongelmat ratkottiin. Tehdas säästyi.
– Kun Vladimir Putin muutti alueiden johdon nimittämisen itselleen, vaaleilla valittu päämies Katanandov sai lähteä ja tilalle tuli Aleksei Nelidov. Hänen kanssaan ei syntynyt luottamuksellisia suhteita. Pikemminkin päinvastoin.
– Kuvaavaa on Nelidovin ensimmäinen vierailu tehtaalla. Hän saapui paikalle isossa mustassa autoletkassa kuin valtion päämies. Pidettiin lyhyt palaveri, jossa hän vaati meitä rakentamaan Kostamukseen uusia kerrostaloja työntekijöille. Taustalla oli halu saada naapurikylistä töissä käyvä väki muuttamaan Kostamukseen. Ilmoitin yksikantaan, ettei sellainen kuulu meidän toimenkuvaan. Tilaisuuden jälkeen pidettiin lehdistötilaisuus, jossa oli myös Karjalan television uutistoimitus. Nelidov ilmoitti esittäneensä talojen rakentamista ja minun suostuneen tekemään niin. Minä korjasin heti asian ja se herätti hämmennystä toimittajissa. Silti uutislähetyksessä ulos tuli Nelidovin versio. Taloja ei koskaan rakennettu, kirjoittaa Suutari.
Suutari muistuttaa Venäjän laajasta korruptiosta.
– Venäjällä on mahdollista ostaa ns. hallinnollisia palveluja virkamiehiltä. He myyvät niitä sivutöinään (voi olla tosiasiassa päätyö). Voit esimerkiksi tilata palotarkastuksen kilpailijan tiloihin. Säännöksistä löytyy aina joku syy sulkea toiminta. Muun muassa nämä ovat niitä palveluja, joiden avulla oligargit rikastuivat.
– Kostamuksen tehtaan vartiointi oli pakko antaa FSB-kytkentäiselle organisaatiolle. Maalatut uhkakuvat olivat sellaisia, ettei voinut kieltäytyä.
Pitkä kokemus liike-elämässä on johtanut selvään päätelmään erilaisista toimintaympäristöistä.
– Olen suuri EU:n ystävä. Jäsenyys on taannut vakaan investointiympäristön suomalaisille. Minua sapettaa aika kovasti, kuinka EU:ta moititaan Suomessa, vaikka juuri se on taannut meille laajat ja avoimet markkinat, vakaan rahapolitiikan ja investointiturvan. Meidän osallistuminen erilaisiin elvytysohjelmiin on nappikauppaa kaiken tämän rinnalla. On arvioitu, että jäsenyyden nettohyöty meille on noin 17 miljardia euroa vuosittain.