Suomessa on jouduttu alkukesästä ihmettelemään harsomaiseen seittiin peittyneitä puita, jotka kuhisevat toukkia. Puulaji on tuomi, jonka vitsauksena on kuhissut tuomenkehrääjäkoin toukkia.
– Tätä koita esiintyy tavattoman runsaasti 10 vuoden tai 20 vuoden välein, epäsäännöllisesti. Tuomenkehrääjäkoi syö tuomen lehtiä toukkana. Tietyin paikoin tuomenkehrääjäkoita on nyt tosi paljon, kertoo emeritusprofessori Kari Heliövaara Helsingin yliopiston Metsätieteiden osastolta.
Heliövaara muistuttaa, että monilla puilla on jokin hyönteislaji, joka syö juuri sen puulajin lehtiä.
– Tuomenkehrääjäkoi on tosin nyt syönyt myös omenapuun lehtiä, koska runsaalle kannalle ei ole riittänyt kaikkialla syötävää tuomissa.
Professori myöntää, että perussyytä erityisen runsaisiin hyönteisvuosiin ei tiedetä.
– Metsäekosysteemi on niin monimutkainen, että ihmisaivot eivät kykene käsittämään, mistä mikin ilmiö johtuu. Mutta varmasti asiaan vaikuttaa osaltaan säätila eli kosteus, kuivuus ja lämpötila. Lisäksi on muita kantaa sääteleviä tekijöitä, kuten näiden hyönteisten luontaiset viholliset, esimerkiksi taudit ja petohyönteiset.
Heliövaaran mukaan on tyypillistä, että aina välillä metsissä jokin laji "riistäytyy" hallintamekanismien otteesta ja runsastuu.
– Mutta mikään tällainen ei johda pysyvään katastrofiin – tai ei ole ainakaan vielä johtanut. Tasapainotila palautuu.
Toukasta tulee kaunis perhonen
Vaikka lehdettömäksi syöty ja seitin peittämä tuomi voi näyttää tuhoon tuomitulta, se liki aina selviää ja elpyy.
– Tuomi kasvattaa uudet lehdet jo samana kesänä tai sitten seuraavana kesänä. Nopeasti puu näyttää taas jo melko hyvältä. Voi sanoa, että tuomi palautuu hämmästyttävän nopeasti koin aiheuttamista vaurioista.
Puu osaa Heliövaaran mukaan myös puolustautua.
– Tuomi pystyy muuttumaan rakennettaan biokemiallisesti epäedulliseen suuntaan koiden kannalta. Se on puun strategia kestää tuholaisia. Loppupeleissä koista ei ole tuomelle mitään haittaa, jollei puu ole jo valmiiksi muista syistä sairas tai vaurioitunut.
Tuomi ja sen tuholainen kuuluvat professorin mukaan yhteen myös sikäli, että koi on levinnyt globaalisti kaikille alueille missä tuomi kasvaa.
Ihmiselläkin on mahdollisuus vaikuttaa tuomenkehrääjäkoin määrään, jos kotipihan tuomen tila huolettaa.
– Myrkkyjä en suosittele käyttämään. Mutta mekaanista, luonnonmukaista torjuntaa voi tehdä: kun suihkuttaa puuhun vettä paineella, ainakin osa toukista lentää maahan, eivätkä ne enää puuhun palaa.
Heliövaaralla on myös vinkki sen varalle, jos tuomenkehrääjäkoin toukat ja seitti tuntuvat iljettäviltä.
– Kannattaa ajatella niin, että toukista tulee lopulta hyvin kauniita, valkosiipisiä perhosia.