Pietarilaisen kaupunginosavaltuutetun Ksenija Torstremin (Thorström) nimi on tullut viime päivinä monille tutuksi.
Hän on se rohkea paikallispoliitikko, joka laati yhdessä muutamien kollegoidensa kanssa presidentti Vladimir Putinin eroa vaativan verkkoadressin. Vetoomuksella oli maanantaihin mennessä kaikkiaan 84 allekirjoittajaa, lähinnä Pietarista ja Moskovasta.
Ajatuksena on, että allekirjoittajien määrä kasvaisi eksponentiaalisesti, jolloin vallanpitäjillä ei olisi enää mitään mahdollisuutta puuttua tähän melko avoimeen kapinointiin.
Lumipalloefektiä ei ole kuitenkaan vielä syntynyt. Tätä kirjoitettaessa kissa-profiilikuvaa Twitterissä käyttävä Torstrem tviittasi 65. paikallispoliitikon allekirjoittaneen vetoomuksen. Allekirjoittajien kokonaismäärästä ei kerrottu mitään.
Varovaisuuteen on syynsä. Venäjällä on totuttu siihen, että vallanpitäjät yrittävät ohjata myös – ja erityisesti – opposition piirissä käynnissä olevia poliittisia prosesseja.
Venäjällä vainoharhaisuus imetään äidinmaidosta ja kaikkein sinisilmäisinkin venäläinen ymmärtää, että tyhjästä esiin putkahtaneen Torstremin pörröisten kissankasvojen takana voi olla FSB:n agentti, jonka tehtävänä on vain saada sodanvastaiset voimat nopeasti ja siististi nalkkiin.
Venäläislähteiden mukaan adressi on ollut verkossa jo pitkälti yli kaksi viikkoa. On kiinnostavaa, että skandinaavista nimeä käyttävää kissanaista ei ole edes yritetty pysäyttää, vaikka ainakin kuusi muuta Putinin eroa vaatinutta paikallisvaltuutettua on jo joutunut oikeustoimien kohteeksi.
Ihmettelin moskovalaiselle Telegram-tuttavalleni, kuka on tämä nainen, josta ei löydy verkosta yhtään haastattelua, ei mitään tietoja eikä kuvaakaan – sitä kissaa lukuun ottamatta – mutta joka silti näyttää uhkaavan Putinia enemmän kuin kukaan.
Vastaus oli lyhyt mutta ytimekäs. Kysymys on rohkeista nuorista ihmisistä, joiden protestoinnin merkitystä voi kuitenkin verrata lähinnä opiskelijoiden tempauksiin. Kaupunginosavaltuustot kun saavat päättää lähinnä leikkipuiston penkin värin tasoisista asioista, kontakti totesi.
Seuraavana päivänä verkossa oli kaksikin Ksenija Torstremin venäjänkielistä haastattelua, joista toisen julkaisi Saksan valtiollinen Deutsche Welle -kanava.
Piirijohtaja kuvaili tuolloisia tapahtumia puolueen ”ryöstövallankaappaukseksi”.
Kiinnostavampi oli kuitenkin venäläisen oppositiomedian Republic.ru:n – ”ulkomaisen agentin – julkaisema juttu, jossa Torstremiltä kyseltiin tarkemmin hänen poliittisesta taustastaan.
Torstrem myönsi haastattelussa tulleensa valituksi kaupunginosavaltuutetuksi Venäjän opposition perinteisen pääpuolueen Jablokon listoilta, mutta joutuneensa sittemmin vuonna 2020 erotetuksi puolueesta.
Hän myös myönsi, että erottamisen taustalla oli hänen toimintansa puolueen hajottamisyrityksistä syytetyn Maksim Katsin fraktiossa.
Jabloko-puolueen ja Katsin välinen kamppailu kesti vuosia ja siitä kirjoitettiin paljon myös Venäjän valtamediassa.
Maksim Kats hermostutti Jablokon johdon heti puolueeseen liittyessään, vuonna 2016, kun miehen vanavedessä puolueeseen liittyikin yhtäkkiä satoja tuntemattomia ihmisiä.
Muun muassa Jablokon ex-puheenjohtaja ja tuolloinen Moskovan piirijohtaja Sergei Mitrohin kuvaili tuolloisia tapahtumia puolueen ”ryöstövallankaappaukseksi”. Uusien jäsenten tulva hyytyi vasta sen jälkeen kun yli sadan ihmisen jäsenhakemukset hylättiin ”poliittisen riippumattomuuden puutteen vuoksi”.
Kats erotettiin puolueesta kahteenkin otteeseen – helmikuussa 2017 ja helmikuussa 2020 – mutta siitä huolimatta hän onnistui nousemaan Jablokossa yhä uudelleen valta-asemiin.
Jälkimmäinen, vuoden 2020 erottaminen tapahtui puolueen keskustoimiston päätöksellä ja silloin lähdön sai paitsi Kats itse myös 15 hänen tukijaansa.
Jablokon lehdistöpalvelu kertoi tuolloin valtakunnalliselle RBK-uutiskanavalle, että Katsin fraktio oli pakko erottaa, koska sen toimintaan olivat liittyneet paitsi ”jatkuvat skandaalit” myös aktiivinen puolueen rivien hajotus erilaisilla ”keinotekoisilla konflikteilla”.
Tavoitteena oli väitetysti puolueen valtaus.
– He eivät ole itsenäisiä ihmisiä – heitä opetetaan jatkuvasti siitä, minkä päätöksen puolesta pitää äänestää, mitä keskustelutaktiikkaa noudattaa, mistä puhua ja mitä kysymyksiä kysyä, Jablokon päätöksessä todettiin.
Samankaltaisiin ongelmiin ajauduttiin muutamia vuosia aiemmin, kun Maksin Kats vaikutti Aleksei Navalnyin toimistossa.
Hän eteni sielläkin avaintehtäviin toimien muun muassa Navalnyin kampanjatiimin apulaisjohtajana vuoden 2013 Moskovan pormestarin vaaleissa.
Viikko ennen vaaleja tilanne kuitenkin kriisiytyi, kun Kats uhkasi kampanjatiimiä ”poliisitutkinnan järjestämisellä”, kertoi Navalnyin kampanjatiimin ykkösjohtaja Leonid Volkov kolme vuotta tapahtumien jälkeen.
Volkov erotti Katsin, mutta Kats ei suostunut eroamaan. Väliin tuli Navalnyi itse, joka antoi Katsin jäädä tehtäväänsä. Tilannetta sekoitti entisestään se, että Katsin puoliso syytti Volkovia seksuaalisesta häirinnästä.
Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 2016, myös Navalnyi oli saanut tarpeekseen. Hän varoitti omiaan kaikesta yhteistyöstä Maksim Katsin kanssa ja kuvaili miestä ”häpeälliseksi henkilöksi” opposition Dozhd-tv-kanavalla.
Tätä taustaa vasten Ksenija Torstremin historia ”katsilaisten” riveissä on lievästi epäilyttävä.
On äärimmäisen epäilyttävää, jos tyhjästä ilmestyy joku, joka yrittää vallata puoluetta sadoilla uusilla ihmisillä. Se yksinomaan viittaa vahvasti korkeampien voimien mukanaoloon.
Toki on mahdollista, että Torstrem on vilpitön toimija. Hän sanoo olleensa tietoinen siitä, että heidän toimintansa oli ollut ”valtava pettymys” Jablokolle, mutta kaiken takana oli ollut heidän ”liiallinen aktiivisuutensa” ja se että ”puolueeseen haluttiin demokratiaa”.
Näin voi olla. Ja voi myös olla, että Torstremin käynnistämä prosessi osoittautuu vielä hyvinkin merkitykselliseksi. Mutta toistaiseksi lievä skeptismi on ihan paikallaan.
Juttua muokattu 20.9. kello 12.57: Lisätty linkit