Lakimies ja pastori Vesa-Pekka Lanne vei joulukuussa avustuslähetyksen Ukrainaan. Kokemukset olivat järisyttävät.
Vesa-Pekka Lanne otti marraskuun 30. päivä lennon Varsovaan, josta jatkoi pakettiautolla Ukrainaan.
Puolassa pakettiauto täytettiin muun muassa 24 sähkögeneraattorilla, vaatteilla, lääkkeillä ja joululahjoilla.
– Olimme Ukrainassa kahdeksan päivää. Niiden päivien aikana ajoimme sodan runtelemassa maassa noin 4 000 kilometriä, Lanne muistelee.
Laine on Saukkolassa Lohjalla asuva lakimies ja muun muassa Virkkalassa toimivan Vapaan lähetysseurakunnan pastori.
Matka järjestettiin Puolan ja Suomen Marttyyrien Ääni ry:n kanssa. Matka rahoitettiin Suomesta lahjoitusvaroin.
– Slaavilaiset kansat ovat olleet sydämeni päällä jo ennen sotaa. Sen lisäksi, että veimme avustustarvikkeita Ukrainaan, haastattelimme miehityksen alla eläviä kristittyjä. Menemällä sinne paikan päälle, halusimme konkreettisesti osoittaa, että kuljemme heidän kanssaan ja myös pysymme heidän rinnallaan. Sota on yhdistänyt paitsi Ukrainan kansaa, myös seurakuntia Ukrainassa ja eri maiden välillä, Lanne kertoo.
Kahdeksan päivän aikana Lanne näki ja koki, mitä on elää ilman sähköä, vettä ja lämmitystä.
Muutama päivä aikaisemmin eräs toinen pastori ja hänen poikansa oli löydetty tapettuina läheisestä metsästä.
– Vietimme yhden yön talossa, jossa asui lapsiperhe. Omien lasten lisäksi heillä oli adoptoituja lapsia. Ulkona oli kahdeksan astetta pakkasta, mutta lämmitystä talossa ei ollut. En ole eläissäni palellut yhtä paljon kuin sinä yönä.
Aikataulu oli Ukrainassa tiukka, eikä reissun aikana ollut vapaata 1,5 tuntia enempää.
– Sen ainoan vapaa-ajan vietin Kiovassa ostoskeskuksessa, jossa ainoastaan kassakoneet toimivat sähkögeneraattorien voimalla, muuten ostoskeskus oli lähes ilman sähköjä. Kaupassa ostoksia tehtiin kännykän taskulampun valossa.
Kun Lanne oli lähdössä Kiovasta Balagliaan, lähelle rintamalinjaa, puolalainen autonkuljettaja neuvoi käymään ennen matkaa vessassa. Hän kertoi, ettei matkalla voi missään tapauksessa pysähtyä, koska tienvierustat ovat täynnä miinoja.
Balagliassa Lanne haastatteli seurakunnan pastoria, joka oli joutunut sodan aikana kaksi kertaa venäläisten vangiksi. Häntä oli kidutettu ja pahoinpidelty.
– Oli suorastaan ihme, että hän oli vielä hengissä. Muutama päivä aikaisemmin eräs toinen pastori ja hänen poikansa oli löydetty tapettuina läheisestä metsästä. Molempien ruumiissa oli kidutuksen jälkiä.
Kun haastateltavana on pastori, on pakko kysyä, mikä on sellainen Jumala, joka sallii sodat ja toisten ihmisten kidutukset.
– Minun on vaikea antaa tyhjentävää vastausta. Tiedän kuitenkin aivan varmasti, että joka ainoa asia ja joka ainoa elämä on Jumalan kädessä, mutta Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon. Ihminen ei siis ole mikään Jumalan robotti. Toisin sanoen: jos minä ryöstän kaupan, se ei ole Jumalan, vaan minun paha tekoni. Jumalalla on kuitenkin valta muuttaa paha hyväksi ja tiedän, että jonain päivänä Jumala laittaa pisteen myös Ukrainan sodalle.
Lanne kertoo, että sodan jaloissa olevat ihmiset Ukrainassa hakevat turvaa Jumalasta. Hän osallistui kahteen hengelliseen tilaisuuteen, joissa kokoushuoneet olivat täynnä ihmisiä.
– Hengellinen jano on Ukrainassa valtava.
Kaiken kurjuuden keskellä Lanne näki myös ihmeellistä valoa esimerkiksi silloin, kun tapasi Harkovassa pommitetun kerrostalon kellarissa asuvia perheitä ja sai antaa lapsille joululahjoja.
Matka Ukrainaan oli niin mullistava, että Vesa-Pekka Lanteella on jo suunnitteilla sinne toinen avustusmatka.
– Seurakunnassa järjestämme avustustilaisuuksia Lohjalla asuville ukrainalaisille ja helmikuussa hyväntekeväisyystapahtuman Ukrainan sotilaiden auttamiseksi.
Juttu on julkaistu aiemmin Länsi-Uusimaa-lehdessä.